maanantai 20. lokakuuta 2014

Pelottava, ahdistava synnytys!

Kuten monet jo tietääkin, niin Kaapon synnytys oli kaikkea muuta kuin helppo. Se oli pitkä, kivulias ja silloin ajattelin oikeesti ettei enään ikinä lapsia. Tai no en tiedä oikeesti, koska oon aina tiennyt että haluan enemmän kuin yhden lapsen. Sisarukset on rikkaus, ainakin mun kohdalla. 

Mutta niin synnytys, ah mikä pelottava, kauhistuttava, kutkuttava, itkettävä ajatus. Siitä saa maailman parhaimman palkinnon, mutta tapahtumat ennen sitä pelottaa älyttömästi. 

Mä oon aika varma, että tääkin vauva tulee sektiolla, mutta tällä kertaa suunnitellulla. En ikinä enään suostu käynnistykseen, ja siitä asiasta mun kanssa on turha edes keskustella. Mä haluan että leikkauspäivä sovitaan etukäteen, mutta siitä en osaa sanoa jos vauva itse päättää tulla ennen leikkauspäivää, että mitä silloin tapahtuu.

 Tässä vaiheessa on ihan turha edes miettiä vielä synnytystä, koska mitä vaan pahaa/yllättävää voi vielä tapahtua, teki vaan mieli pukea ajatuksia sanoiksi.

Synnytyskertomus löytyy TÄÄLTÄ!
Mä en ikinä puhunut lääkäreiden kanssa mun synnytyskokemuksesta, koska pari päivää synnytyksen jälkeen se vaan tuntui liian pahalta. Vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeen se tuntui niin pahalta että itketti, kun postiluukusta tupsahti jotain synnytyslappuja. Tässä raskaudessa aion hakeutua pelkopolille (vai mikä se nyt onkaan?) ja käsitellä Kaapon synnytyksen ja miettiä seuraavaa synnytystä ihan kunnolla, koska Kaapoa synnyttäessä ei osannut odottaa mitään, kun ei tiennyt oikeestaan mitään. Ja nyt osaa odottaa ja pelätä kaikkea mahdollista!


Synnytys oli mulle kova paikka, ja sen ajattelu jälkeenpäin sai mut tuntemaan oloni epäonnistuneeksi. Mä en saanut edes omaa lastani ulos ''normaalisti''. Ne ajatukset ei kestänyt kauaa, aina ei kaikki vaan oo omasta itsestään kiinni. 


Saa nähdä miten muuttuu tai muuttuuko ajatukset tulevasta synnytyksestä raskauden aikana, mutta tässä tämän hetkisiä ajatuksia.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Irti tuttipullosta

Huomenta ja ihanaa sunnuntaita!

Me päätettiin toissapäivänä, että lauantaista alkaen Kaapo ei saa enään tuttipullosta (tai nokkamukista missä tuttiosa) juotavaa, vaan kaikki juominen tapahtuu nokkamukista ja jossain vaiheessa tässä aletaan harjottelemaan normimukista juomista. Nyt riitti siis imeminen, tuttihan jätettiin jo 10kk ikäisenä, mutta pullo on ollut sitäkin enemmän. Ja Kaapohan on pitkään mennyt nukkumaan pullon kanssa ilta ja yöunille , mutta siihen nähden eilinen meni kyllä hyvin, Kaapo nukahti suht nopeesti molemmille unille. 

Seuraava isompi juttu olisi pottaharjoittelun alotus, ja musta tuntuu ettei se tuu olemaan helppoa. Me ollaan muutamia kertoja istutettu Kaapo potalle, mutta siitä tulee vaan huutoa ja samantien täytyy päästä pois. Onko jollain vinkkejä miten siitä saisi mukavamman kokemuksen lapselle?



Ja hei jos kirjotatte tai tiedätte kivoja perheblogeja joissa lapsilla noin 2 vuotta ikäeroa niin pliis linkkailkaa ;)



lauantai 18. lokakuuta 2014

Mikä tekee mut onnelliseksi?


 Niin paljon on tapahtunut viimesen vuoden aikana, hyvää ja pahaa. Kaikki tapahtunut on saanut mut ymmärtämään mitä mä elämältä haluan ja tarviin. 

Mulla on jotain mitä ei voi ostaa rahalla, oma perhe, josta mä olen enemmän kun kiitollinen. Mä saan mennä naimisiin ja jakaa mun elämäni miehen kanssa joka on myös mun hyvä ystävä, vaikka välillä on riitoja ja voisin repiä tukan päästäni niiden takia. Rakastan niin paljon, se osaa tehdä mut onnelliseksi. Samun kanssa me ollaan saatu maailman suloisin poika ja kesällä me saadaan toivottavasti kokea vanhemmuus uudella tavalla, kun toinen vauva syntyy.

Te teette mut onnelliseksi<3
Sitten mulla on tietysti Kaapo, jonka elämää oon saanut seurata jo vuoden ja 5kk. Mä oon saanut kokea kaikki ne onnistumiset ja epäonnistumiset, ilot ja surut. Kaikki merkittävät hetket mä oon saanut elää Kaapon kanssa. Kaapo anto elämälle ihan uudenlaisen tarkotuksen ja mä niiin rakastan sitä, että oon Kaapolle ''kaikki kaikessa''. Se tarvii mua ja mä tarviin sitä <3.


Elämäni tarkoitus <3

Ystävät, vaikken hirveesti oo jaksanut pitää yhteyttä ja nähdä niitä, ne on silti siellä, mä tiedän sen. Meiän vauvauutinen varmasti ''järkytti'' joitain, mutta eiköhän kaikki opi elämään sen asian kanssa. Sitten on vielä ne äitiystävät <3<3 jotka voi samaistua ja ymmärtää mua ja meitä. Jotka tietää täysin mistä puhutaan, kun on lapsista ja niiden asioista kyse. Ystävyys on jotain niin arvokasta ja jos se on tarkotettu, se myös kestää aikoja jolloin ei niin paljon ole yhteydenpitoa.

Kuva täältä!
Tietysti on muitakin asioita jotka tekee mut onnelliseksi esim; muu perhe, sukulaiset, ruoka, LIMU, musiikki, tv, netflix, vain elämää, siisti koti, ystävien lapset yms. lista on loputon!

<3: Jemina

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kaapo 1v 5kk

Kaapo on siis 1v 5kk (+5pv) ajattelin kirjotella vähän Kaapon kuulumisia ja osaamisia yms. 

Puhe:
Kaapolta tulee yksittäisiä sanoja monen monta: anna, tätä, kukko, kakka, hauva, ei, mummo, ämmä (mummi). Just nyt ei tuu muuta mieleen, mutta joka päivä tulee jotain uutta ääntelyä. Joitain ''eläin'' ääniä osaa myös matkia. 

Liikkuminen:

Liikkuu kävellen ja juosten, on oppinut kiipeämään tuolille. Osaa matkia myös liikunnassa, kun yks päivä tein kyykkyjä niin Kaapo teki perässä. Kaapo on myös kova kolhimaan itteään, eli kompstelee ja kaatuilee välillä. Kiipeilee sohvalle, tv-tasolle, äp-pakkauksen päälle yms. eikä aina pääse sattumatta alas.

Kaapon ekat tarhakuvat oli tullu sähköpostiin ja niistä piti valita mitä tilaa ja tässä kaks parhainta <3

Sekalaista:

- Kaapo syö 5 kertaa päivässä, on kyllä päiviä jolloin ruoka ei joka aterialla maistu.
- Kaapo nukkuu nykyään yöt eli n. 12h ilman heräämistä (vihdoin!)
- Hampaita löytyy ainakin 12kpl
- Neuvola meillä on silloin 12.11. mutta kotimittauksella saatiin n. 80cm.
- Vaatteeissa koko 80cm ja vaipoissa 5.

Eipä mulla muuta tuu mieleen, ens kuussa sitten vähän isompi postaus Kaapon kuulumisista kun on ne neuvolamitatkin :)

Ihanaa viikonloppua vaan!


tiistai 14. lokakuuta 2014

Ajatuksia tulevasta.

Moikka!

Positiivisesta testistä on nyt vajaa viikko aikaa ja tänä aikana oon ehtinyt ajatella vaikka ja mitä. Oon miettinyt liikaa. oireita, ultria, hankintoja, tulevaa isoveikkaa, synnytystä, aivan kaikkea. 

Oireita mulla ei oikeestaan ole, välillä vähän etova olo, mutta muuten ei oikeestaan mitään. Ekat pari päivää oli masukipuja vähän sellasia menkkamaisia kipuja siis. Vähän on kyllä turvotustakin varsinkin tisseissä, ja rintakehän verisuonet on tullu esille niinkun viime raskaudessakin. Finnejä ja kaikenmaailman näppylöitä on ilmestyny naamaan paljon ja se on aika omituista koska mulla ei oo ikinä ollu näin kukikas naama mun elämän aikana. Ja herkkyys, mä pillitän todella paljon, ohjelmille, Kaapolle, biiseille yms.

Mä oon jo miettiny tarvitaanko me tuplarattaita, ja mitä lie kaikkee mahollista. Pari vaatettakin oon ostellut jo läheiseltä kirpputorilta. Mä oon hipelöinyt jo Kaapon vanhat vauvanvaatteet pariin otteeseen ja laittanut kivoimpia pieniä vaatteita omaan laatikkoon. Oon ainakin ajoissa liikenteessä, mutta isoimmat ostokset tapahtuu aikasintaan np-ultran jälkeen jos kaikki on hyvin.



Mua jännittää jo ajatus siitä, että miten Kaapo ottaa tulevan vauvan vastaan. Kaapo on kyllä suht hyvin käyttäytynyt kun ollaan käyty moikkaamassa kavereita joilla vauva on. Mutta onhan se sitten eri asia, kun se tulee meille kotiin lopullisesti. Mulla ja mun isoveljellä Jamilla on kaks vuotta ja vähän päälle kuukaus ikäeroa (eli täysin sama ikäero mitä tulee Kaapolle ja toukalle) ja me ollaan pienenä leikitty tosi paljon yhessä, tosin myös tapeltu paljon! Mutta tosi monet on sanonut että kahen vuoden ikäero on just passeli, esim. äiti. Ja niin mä uskon myös, on ainakin seuraa toisesta jos ei muuta.


Mä pelkään, pelkään tosi paljon, ehkä jopa enemmän kun ekalla kerralla. Pelkään että se kasvaa väärässä paikassa, pelkään ettei se kasva ollenkaan, pelkään ettei ultrassa näy mitään. Pelkään kaikkea, ja oon tosi vainoharhanen. Ehkä se helpottaa ekan ultran jälkeen tai sitten ei. Miks pelkään? Ei harmainta aavistusta.  



Synnytys onkin ihan oma juttunsa josta voisin kirjottaa ihan oman postauksen tässä joku päivä. Se pelottaa ja jännittää kaikista eniten varmaan! 

Kaapo 1v 5kk (sunnuntaina)
<3: hysteerinen mami!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sopivasti onnellinen

Yllätys!

Jos kaikki menee hyvin niin Kaaposta tulee kesäkuussa isoveli <3

Saatiin tietää torstaina ja oltiin aiemmin sovittu, että sitten jos/kun saadaan tietää niin salataan raskaus muilta sinne ekaan ultraan asti, mutta ei se sit onnistunutkaan vaan eilen kerrottiin vanhemmille ja laitettiin jo facebookkiinkin.

Me ollaan niin onnellisia tästä ja mä todellakin toivon, että pieni pysyy matkassa mukana ja että se kasvaa oikeessa paikassa <3




Ensimmäinen neuvola on 12.11.2014 eli kuukauden päästä, siinä samalla on Kaapon 1v 6kk neuvola. 
On kyllä asiat vähän ainakin muuttunu viime odotuksesta. Viime raskaudessa kaikki laput saatiin neuvolasta ja ultra-aika tuli postissa, nykyään kaikki odotusmateriaalit löytyy netistä, omilla pankkitunnuksilla siis kirjaudutaan sellaselle sivustolle ja sieltä näkee myös neuvola-ajat ja tosiaan ultra-aika soitetaan ite suunnilleen rv 7-8. 

Vielä semmonen uutinen, että me mennään Samun kanssa naimisiin 12.12.2014 <3 eli rakkautta ja onnea riittää. Tämä siis päätettiin jo joku kuukaus sitten.

Ei mulla muuta, ihanaa sunnuntaita ja ens viikkoa vaan kaikille, kirjottelen taas kun tuntuu siltä :)!

tiistai 23. syyskuuta 2014

It's just a bad day, not a bad life.

Otsikko on tällä hetkellä todella sopiva meidän perheelle. Meillä on kiukutellut kaikki vuorotellen ja kaikki samaan aikaan viime aikoina paaaljon. Välillä tuntuu ettei Kaapo mitään muuta teekkään ja me vielä lopetettiin tupakanpoltto molemmat samaan aikaan hetki sitten. Eli tunnelma on ollut ihanan kireä aika ajoin.

Mä oon ollut 10 päivää polttamatta ja Samu 6, eli hyvin on alkanut. Säästyy rahaa ja kuntokin on jo parantunu huomattavasti.

Me ollaan tässä viime kirjoituksen jälkeen tehty kaikenlaista, ollaan ulkoiltu, vietetty perheaikaa, käyty moikkaamassa Kaapon kummitätiä ja Oliveria (hänen poika), ukin 65-vuotisjuhlissa joista päästiin viettämään vapaa-iltaa, vietetty parisuhdeiltaa, käyty koulussa, käyty tarhassa ja leikattu Kaapolta tukkaa.

Koulussa on mennyt ihan kivasti, vähän oon joutunut olemaan poissa kun Kaapolla oli vatsatautia. Maanantaina meillä alkaa TOP ja mä pääsin ihan meidän kodin lähelle, onneks. Ei mee ihan koko aika perheeltä kun ei tarvii matkustaa minnekkään pidemmälle.

Tosiaan viime perjantaina mentiin Kaapon kanssa Ceccille ja sieltä vein Kaapon mun äidille hoitoon, sieltä kotiin ja vietettiin ihana ilta kahdestaan vaikka aika menikin liian nopeesti. Aina se menee jos yrittää viettää kahestaan aikaa. Ehkä me joskus saadaan viettää kokonainen viikonloppu kahestaan vielä ;).

Mutta nyt pari kuvaa, ehin vielä hetken rentoutua ennenkun täytyy lähteä kouluun :)


Nyt on Kaapolla siisti lyhyt tukka <3

Yheltä lenkiltä.

<3

Oliver ja Kaapo <3

Törmäsin tälläseen :( <3 voi kun Kaapo on ollu pieni! 

Ihanaa tiistaita vaan :)