tiistai 5. syyskuuta 2017

SILLOIN JA NYT

Kun mä aloin laihduttamaan vajaa vuos sitten, en ois voinu kuvitella miten paljon mun elämä ja mä muutunkaan sen takia. Mun itsetunto on noussu sieltä pohjamudista, mutta silti on työtä kropassa sekä päässä tän projektin kanssa. En oo lähelläkään tyytyväistä, mutta samalla taas osaan olla ylpee mun tekemästä duunista tähän asti. Enää mua ei niin paljoa kiinnosta miltä näytän koska mä tiedän ite tiputtaneeni melkeen 20kg läskiä ittestäni.

Mä oon niin paljon saanu kehuja ja pikkuhiljaa on helpompi ottaa niit vastaan, vaikka edelleen vähättelen itteäni. Mut joka kerta kun saan positiivista kommenttia mun ulkonäöstä, tuun tosi iloseks, tää on kuitenkin ollu pitkä taival!

Oon tosiaan muuttanu mun tyyliä PALJON ja on tosi palkitsevaa mennä ostamaan ja sovittamaan vaatteita kun nykyään kaikki mitä kokeilee niin mahtuu päälle ja yleensä oon joutunut kokeilemaan pienempiä kun ne mitkä ekana otan. Ja SAAN ostaa M-kokosen talvitakin!!!

Musta tuntuu että nyt alan löytää mun tyyliä, ja oon ostanut just sellasia vaatteita mitä haluan, enkä sellasia missä peittyy tietyt vartalonosat. Tosin saa nähdä miten sit on kun saan loputkin kilot pois. Mutta nyt on just hyvä, alan viihtyä mun kropassa ja se on mun isoin tavote. Ei oo väliä mitä muut ajattelee vaan se että oon ite tyytyväinen.

Ennen:





 Nyt:







Mun entinen pukeutuminen oli sitä että puin mikä mahtu ja mikä tuntu mukavalta. Farkut puristi ja ihonmyötäset vaatteet oli ehdoton ei, varsinkin kodin ulkopuolella. Käytin TOSI PALJON lökäreitä, nyt en osais kuvitella poistuvani kotoa semmosissa (okei lähikauppaan joo). Nyt mä RAKASTAN farkkuja (ginan mollyt!) ja välillä käytän jopa ihonmyötäsiä vaatteita.

Joskus oli myös aika kun en meikannut melkeen ikinä, nykyään meikkaan lähes päivittäin, ehkä kerran viikossa en. Meikkaamisesta tulee hyvä fiilis, jos en meikkaa ni on jotenki väsyny olo. Aion seuraavaks opetella käyttämään huulipunia ja jossain vaiheessa haluisin kokeilla ripsienpidennyksiä.

Tän postauksen pointti nyt oli varmaan että sillon ei paljoo kiinnostanut oma ulkonäkö ja nykyään se on mulle tosi tärkeetä, ja se tuntuu hiton hyvältä!

<3: Jemppu

torstai 31. elokuuta 2017

KAAPO 4V & PEETU 2V

En oo kauheesti kirjotellut pojista, mutta nyt tuli sopiva hetki siihen. Kaapo toki täytti jo toukokuussa ja Peetu kesäkuussa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Aloitetaan Kaaposta ja uhmaiästä. Uusin juttu kun pyytää tekemään jotain on se että Kaapo vastaa "tee itse/mee itse" ja melkeen kaikkea pyydetään suoraan kiukuttelemalla. Koen kyllä että Kaapon kanssa elämä on helpompaa kuin joskus aiemmin. Tai ehkä se on vaan kun Peetu on noh.. Peetu.

Kaapo tykkää varmaan eniten puistoilusta, mikä onkin tullut tutuksi viime kuukausina. Potkupyöräily on myös sellanen mitä se tekis koko ajan. Oon viime aikoina huomannut ettei Kaapo oikeen osaa leikkiä yksin ja nyt kun Peetu harjoittelee sitä niin on koko ajan häiritsemässä. Piirtäminen/maalaaminen/muovailu on myös sellasia mihin ei mielenkiinto riitä 10min pidemmäksi aikaa.

Kaapo kertoo edelleen meille kaikille päivittäin tykkäävänsä ja rakastavansa meitä, sekä kerhossa ollessaan kertoo ikävöivänsä. Peetu on Kaapolle ihan älyttömän tärkeä ja pojista huomaa ettei ne paljoa vietä aikaa erossa toisistaan. Paljon ne ottaa myös yhteen, mutta myös leikkii välillä kivasti yhdessä.

Kaapo nukkuu edelleen päikkäreitä useimmiten ja jos ei niin sen huomaa kiukuttelun määrästä. Tosin Peetu herää aina 5.30 ja Kaapo melkeen heti perään.



 Sitten Peetu 2v, meidän riiviö. Peetu keksii jo nyt koko ajan kaikenlaisia kolttosia, voin vaan kuvitella millanen se on joskus myöhemmin. Oma tahto on kovasti läsnä, mutta mua edelleen naurattaa ne itkupotkuraivarit useimmiten. Peetu on oppinut puhumaan ja puhuu 4-5 sanan lauseita parhaimmillaan.

Peetu on tosiaan alkanut leikkiä omia leikkejä yksin ja niitä on hauska kuunnella kun se selostaa mitä mikäkin auto tekee. Autoleikit on ihan ykkösjuttu, legoistakin valitaan ne autot ja junat. Puistossa ajetaan pyörillä/autoilla/mopoilla ihan niinkuin Kaapokin. Peetu on tosi huono keskittymään telkkarin katsomiseen, mikä on ehkä ihan hyväkin.

Varsinkin Peetulle Kaapon kerhossa käynti on tosi outoa ja tänäänkin ompussa puhu monta kertaa Kaaposta ja kotona surullisena sano että "ikävä Paapoo". Mulle tulee tosi hyvä mieli aina kun haetaan ja viedään Kaapo niin pojat halaa ja pussaa toisiaan. Niistä oikeesti näkee kuinka ne on toisilleen tosi tärkeitä. Peetu on myös alkanut lyömään takasin kun Kaapo lyö, yleensä ketään ei satu, mutta esim eilen Kaapo löi niin että Peetua sattui. Yleensä en jaksa edes puuttua koska mä tiedän ettei se lopu, mutta kun oikeesti sattuu niin pakko se vaan on.





Tasan viis vuotta sitten tein positiivisen raskaustestin ja tänään mä olen kahden terveen pojan ylpeä äiti <3


 Meidän pojat, raskaat rakkaat. Hetkittäin on vaikeeta nauttia tästä koska pojat kaipaa jo hirveesti tekemistä ja menemistä, enkä aina jaksais tarjota sitä. Mutta oon silti kiitollinen tästä mitä mulla on <3

<3: Jemppu

torstai 24. elokuuta 2017

TERVETULOA SYKSY!

Mä otan syksyn vastaan innolla, koska kesä oli mulle henkisesti tosi raskas. Oon tosi onnellinen että kesä on ohi, vaikka syksyllä ei tapahdu mitään erikoista niin tää tuntuu jotenkin uudelta alulta. Aion nauttia poikien kanssa täysillä, koska kohta mun kotiäitiys on  ohi. Kerho onkin ainoa muutos mikä on ollut ja se on ollut meille enemmän kun hyväksi. Peetu on ollut ihan ihmeissään ja kertoi tiistaina että oli ikävä Kaapoa. 

Tällä hetkellä oon tosi motivoitunut mun terveellisen elämän suhteen ja tuntuu että vihdoin saan siihen jonkun tasapainon. Meidän tuplat hajos ja sen takia lenkkeily on vähän hankaloittunut. Mutta oon tehnyt itelleni KUNNON kotitreenin, siinä jos missä tulee hiki. Tällä viikolla oon tehnyt sen kolme kertaa ja käynyt kaks kertaa lenkillä. Huomenna ja viikonloppuna olis tarkotus käydä ainakin salilla pari kertaa. Liikunta on oikeesti IHAN PARASTA enkä voi uskoo että melkeen vuoden oon jo liikkunut tosi aktiivisesti, enkä aio ikinä lopettaa enään.

Kuten sanoin kesä oli rankka ja sen takia oon ollut vähemmän läsnä mun lapsille. Ollaan me toki tehty kaikkea, mutta en oo ollut täysillä läsnä. Nyt oon taas ollut ja muistan miten paljon rakastankaan tätä kaikkea. Tuntuu että kaikki on just nyt hyvin ja toivon että tää kestää piiiitkään. Nää pari kuukautta voi olla meidän viimeset yhteiset kotona ja aion todellakin panostaa siihen.

Huomenna Samulla on vapaapäivä ja mennään hoploppiin poikien kanssa. Sunnuntaina on vähän hääjuttuja ja ens viikonloppuna vihdoin Ceccin häät! <3

Käytiin viime viikolla Ceccin ja poikien kanssa museossa.
Juhlittiin vähän polttareita

Näin ollaan käyty pari kertaa lenkillä.

Salilla käynti on myös parasta!

Pojatki tykkää syksystä..

Erottamaton parivaljakko <3


Käytiin treffeillä Samun kanssa <3



<3: Jemppu

torstai 20. heinäkuuta 2017

KIITOLLINEN

Tää kesä on ollut mulle aika raskas ja oon enemmän ottanut omaa aikaa sen takia. Nyt vihdoin alkaa tuntua taas normaalilta ja elämä tuntuu hyvältä. Tulevaisuus tuntuu tosi valosalta vaikka tarkkaan en tietenkään tiedä mitä tapahtuu (lähinnä että löydänkö oppisopimuspaikan vai palaanko vaan koulun penkille). Hain pojille päiväkotipaikkoja tammikuusta, mutta jos ei saa samasta niin odotellaan elokuuhun 2018.

Nyt tosiaan kun elämä on alkanut taas helpottaa niin oon ollut älyttömän kiitollinen kaikesta. Ihan ensimmäisenä Samusta, tyyppi joka tukee mua mun vaikeina aikoina ja joka on maailman paras isä meidän pojille. Mies joka työpäivän jälkeen ehdottaa että lähdettäs yhessä puistoon ja jonka kanssa mä tunnen olevani yhtä vastuussa MEIDÄN lapsista.

Mun äitistä oon myös tosi kiitollinen monesta syystä, se on mun hyvä ystävä ja ainut ihminen jonka luo pojat pääsee aina välillä yökylään että mekin saadaan kahdenkeskistä aikaa. Pojat oli pe-la äitillä ja me lähdettiin risteilylle mun serkun ja sen vaimon kanssa. Teki tosi hyvää päästä yhessä "lomalle". Pojat käy aika harvoin siis hoidossa, mikä on myös ihan hyväkin koska osaa arvostaa sitä enemmän.

Cecci on myös yksi suurimmista syistä että oon pysynyt järjissäni. Ihminen kenelle voin puhua kaikesta. Jonka takia arki on tuntunut myös paskoina päivinä edes siedettävältä. Yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä ihan helposti. Syyskuussa saan juhlia kaason roolissa mun parhaan ystävän häitä. Ystävyys on oikeesti kullanarvoinen juttu!

Törmäsin 2015 loppuvuodesta mun lapsuuden/nuoruudenystävään baarissa ja sen jälkeen ollaan lähennytty ja Sanna on toinen ihminen kenelle voin puhua kaikesta ja en tiedä miten oon selvinny menneistä vuosista ilman sitä. On sairaan siistiä huomata miten kemiat ja huumori kohtaa edelleen vaikka meillä olikin vuosia välissä ettei nähty ollenkaan.

Ja tietenkin mun lapset on suurin syy miks jaksan ja kestän kaiken. Maailman isoin motivaattori pitää ittensä kasassa oli mitä tahansa. Ei vaan oo mitään rakkaampaa! <3



Perhe <3



Järkytyin tästä muutoksesta. Vasemmalla kevät 2015 ja oikeella tänään. Joku 25kg painoeroa.

Mun kaunis äiti <3

 Tän kesän aikana mun itsetunto on kohonnut ihan sikana ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään etten enää oo kovin lihava (vaikka edelleen vähän oon). Muutoskuvat saa mut aina ymmärtää sen ja se kun vedän farkut jalkaan. Hiton hyvä fiilis ittestäni. Suurin osa mun vaatteista on jo liian isoja, mutta enää en osta uusia ennen kun oon tavoitteessa.

Mun tavoite loppuvuodelle on se että alan käymään säännöllisesti salilla, jatkan päivittäistä lenkkeilyä ja alan syömään entistäkin terveellisemmin. Ja samalla nautin viimesistä kuukausista kotiäitinä ja otan kaiken irti poikien kanssa vietetystä ajasta. Tänä vuonna on vielä vaikka mitä tapahtumaa ja ootan innolla kaikkea tulevaa. Aion myös panostaa taas siihen positiiviseen ajatteluun enemmän, koska todistettavasti huonot ajat ei kestä ikuisesti ja hyvä tulee pahan jälkeen.

<3: Jemppu

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

Kesä <3! Syy miks blogissa on hiljasta. Ollaan ulkoiltu ihan hirveen paljon poikien kanssa ja nautittu lämmöstä (ja vähän kylmästä myös). Puistoiltu, käyty rannalla ja oltu omassa sekä kavereiden altaissa. Kämppä on suurimman osan ajasta kun pommin jäljiltä koska kaikki aika menee ulkoillessa. Lämpiminä päivinä oon päikkäriajan ottanut aurinkoa meidän pihalla, koska siihen alkaa just 12 jälkeen paistaa sopivasti.

Meidän jokainen arkiaamu lähtee käyntiin lenkillä, 8-11km on sellanen perus. Sen ansiosta mun paino on tippunut ja tähän mennessä -19,5kg lähtöpainosta!!! Ihan sairaan hyvä fiilis tästä saavutuksesta. Oon saanut älyttömästi itsevarmuutta sen takia. Oon ostanu viime aikoina paljon vaatteita ja jopa kahdet farkut, ennen tätä en edes muista millon oon viimeks käyttäny farkkuja. Ostin salikortin ja nyt pitäs jostain kaivaa se motivaatio lähteä sinne. Lenkkeily on vaan niin paljon kivempaa :D mutta kohta kun ne kilot on pudotettu niin täytyy alkaa vähän miettiä mitä sit tekis tälle kropalle.

Mulle on myös tullut vahva tunne siitä että alotan koulun jo tammikuussa. Tuntuu että alan kaivata jo muuta elämää kun kotiäitiyden ja lapset. Kaikella rakkaudella. Odotan jo ihan hirveesti että pääsen työelämään. Vaikka tiedän että tuun kaipaamaan tätä aikaa, onhan tää ollu hienoa ja parasta aikaa mun elämästä. On hiton hienoa saada olla kotona poikien kanssa ilman kiirettä mihinkään. Ja oon ylpee ittestäni että oon nauttinut tästä niin täysillä. Neljä vuotta vaan on tosi pitkä aika olla VAAN kotona.

Oon käynyt viihteellä jonkun verran ja nähnyt kavereita. Tekee tosi hyvää olla välillä muutakin kuin äiti. Musta välillä tuntuu etten oo mitään muuta sen lisäksi. Mutta myös mun laihtuminen ja liikunta on saanut mut tuntemaan oloni naiseksi. Laittaudun taas melkein päivittäin ja se piristää omaa mieltä huomattavasti.

Lähdetään Samun kanssa laivalle perjantaina kun pojat menee pitkästä aikaa mummille yökylään. Siistiä päästä yli vuorokaudeks pois kotoota ja hetkeks koko Suomesta!

<3
Tykkään tollasista päivistä ku voin laittaa päälle mitä huvittaa. Vielä jokainen päivä ei oo sellanen.

Asutaan tosi lähellä rantaa ja pojat tykkää hirveesti käydä tuolla!

Musta on kyl mun lempiväri ku se saa näyttämään paljon pienemmältä!
Niin ylpee mun -19,5 tiputetusta kilosta! Ja tänään on sellanen päivä kun en häpeä mun kroppaani!

Melkeen päivittäin jaksan yllättyä siitä miten iso poika Kaapo on <3

Ja jaksan ihmetellä miten Peetu on vieläkin sellanen riiviö... ja älyttömän söpö <3

Kivaa viikkoa kaikille, perjantaita odotellessa!

<3: Jemppu


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

50 FAKTAA!

1. Oon optimisti. Olin nuorena tosi negatiivinen ja oon kokenut paljon huonoja juttuja, mutta ne on muokannut musta positiivisen ihmisen. Pyrin aina näkemään tilanteissa hyvät puolet.

2. Asun mun äidin naapurissa. Me tosiaan muutettiin huhtikuussa samaan taloon mun äidin kanssa, tosin me asutaan ekassa kerroksessa ja äiti kolmannessa.

3. Äiti on yks mun parhaimmista ystävistä, tääkin on muuttunut koska meillä oli mun nuoruusaikoina aika huonot välit.

4. Vietin mun nuoruudesta reilu neljä vuotta laitoksissa (nuorisokoti ja koulukoti). Muutin siis kotoa pois 13-vuotiaana.

5. Koulukodista päästyä meni kolme viikkoa kunnes tein positiivisen raskaustestin. Olin vielä 18-vuotias kun Kaapo syntyi.

6. Oon jäänyt kahdesti luokalle ylä-asteella.

7. Oon tosi suojelevainen äitinä, ehkä vähän liiankin. Haluisin vaan pitää mun lapset turvassa kaikelta pahalta.

8. Olin pitkän aikaa ilman parasta ystävää, mutta sitten kun Cecci sai Oliverin, meidän ystävyys muuttui ihan kokonaan ja nyt en enää osais kuvitella elämää ilman Cecciä ja poikia. Ilman Cecciä olisin jo varmaan opiskelemassa, koska meidän arki ois niin paljon tylsempää.

9. Asutaan nykyään mun lapsuuden maisemissa, vaikka joskus sanoin etten ikinä muuttais takasin tänne. Tässä sitä ollaan ja mulla on sellanen olo että oon kotona!!

10. Mä en tiedä yhtään mitä teen isona. Opiskelen kyllä lähihoitajaksi, mutta miten sen jälkeen ja opiskelenko joskus lisää. Ehkä mä joku päivä tiedän selkeästi mitä haluan tehdä!


 11. Haaveilen silikoneista, koska kaksi raskautta, ylipaino ja laihdutus. Toivon että tulevaisuudessa sellaiset hankin. En mitään jättimäisiä, mutta sellaiset mihin itse voin olla tyytyväinen.

12. Mulla on viharakkaussuhde itseäni kohtaan, joka toinen päivä oon tyytyväinen ja joka toinen vihaan mun vartaloa. Onneks se muuttuu koko ajan ja parempaan suuntaan!

 13. Haluaisin panostaa enemmän ulkonäkööni, mutta en vain saa aikaiseksi tai halua laittaa rahaa siihen niin hirveesti. (esim ripsienpidennykset)

14. Sillon kun Kaapo oli pieni niin mua ei kiinnostanut miltä näytän, mutta nykyään laittaudun enemmän. Enkä kulje kauheesti enään lökäreissä tms.

15. Tykkään shoppailusta, nyt kun huomaa niin monien PIENEMPIEN vaatteiden mahtuvan niin on paljon kivempaa. Uusin innostus on maksimekot ja hameet. JA toi hattu!!!!

16. Mun raskausarvet ei häiritse mua. Kun mä mietin mun tavoitetta unelmakropasta, niin ne arvet ja löysä nahka on siinä myös. Mulla on kaksi lasta ja ylpeenä kannan mun arvet ikuisesti.

17. Haluaisin käyttää huulipunaa ja kotona meikkaillessa pidänkin yleensä huulipunaa, mihinkään en kyllä lähde punat huulissa. Mutta ehkä joskus.

18. Tykkään lävistyksistä ja tatuoinneista. Mutta en tykkää istua tatuoitavana. Haluaisin lisää lävistyksiä, mutta en enää naamaan. Tällä hetkellä mulla on 18 tatuointia ja aika monta lisäideaa, lävistyksiä on enää vaan kieli ja smiley. Mulla on ollut myös kolme(!!!) huulikorua, nenäkoru ja napakoru. Itse asiassa napakoru menis vieläkin, mutta en halua laittaa koska pullukka.

 19. Oon vasta opetellut käyttämään mekkoja ja oon tänä kesänä ostanut yhdeksän mekkoa... Ja pari on sellasia etten käytä ikinä tai tuu käyttämään. Mutta onneks loput on kivoja ja hyviä.

20. Liikunta on mulle nykyään intohimo. Vielä pari vuotta sitten mun liikunta oli tyyliin kävely kauppaan....


21. Kuuntelen hirveesti musiikkia. Päikkäriajan, kotitreenin, lenkin ja jos pääsen yksin johonkin niin matkat menee musiikkia kuunnellen. Mulla on aika monipuolinen musiikkimaku, enimmäkseen fiiliksen mukaan kuuntelen millon mitäkin.

22. Katson tosi harvoin leffoja, enemmän katotaan Samun kanssa sarjoja. Katon itse asiassa aika vähän telkkaria, illalla vaan ennen nukkumaanmenoa. Ennen meillä oli aina melkein telkkari päällä.

23. En osaa piirtää. Enkä tykkää askartelusta tai muusta sellasesta.

24. Kirjoittaminen onkin sitten eri asia. Teen listoja ja kirjottelen blogia, koska nautin siitä.

25. Tykkään siivoomisesta. Paitsi nyt kesällä se on jäänyt vähän vähemmälle kun ulkoilu on vienyt kaikki energiat. Tänään aion kyllä siivota koko kämpän kunnolla.

26. Tykkään nykyään myös ruuanlaitosta. Meillähän oli pitkään niin että Samu teki ruoan aina, mutta nykyään se on enemmänkin mun juttu.

27. Oon ikuinen sisustaja. Mietin varmaan päivittäin muutoksia meidän kotiin.. Ja aika usein muutankin jotain täällä.

28. Tykkään mun omasta ajasta. On ihanaa välillä päästä juomaan vähän siideriä ja juttelemaan kavereiden (tai äitin, niinkuin huomenna) kanssa ja rentoutumaan. Myös yksin lenkkeily on ihanaa!

29. KAHVI on mun riippuvuus. Ennen se oli myös battery, mutta nyt oon tehnyt itteni kans diilin että arkisin en juo batterya. Mut joo kahvi, monta kuppia päivässä. Erikoiskahvit on myös jees välillä!

30. Riippuvuuksista puheen ollen, oon kohta kolme vuotta ollut tupakoimatta. Viihteelläkään ei enään maistu! Oon niin ylpee ittestäni etten oo alottanut uudestaan!


31. Äitiys on mulle tärkeintä, mutta on älyttömän siistiä tuntea ittensä välillä myös muuksi! Nykyään tunnen itteni naisekskin välillä :D

32. En osaa käyttää farkkuja, vaikka kuinka haluisin niin en vaan osaa. Mutta tätäkin aion työstää kun pääsen mun tavoitteeseen.

33. Mulle tulee tosi helposti mustelmia! Oon huomannut Peetussa sitä samaa, koko ajan jalat mustelmilla.

34. Mulla on ongelmia hiusteni kanssa. Yleensä värjään tosi usein, mutta viime syksynä mun hiukset katkes ja lyheni puolella ni oon rauhottunut. Nyt oon jo ihmeen kauan ollut saman värinen.

35. En oo laiska, enkä kestä laiskuutta. Mun on vaan pakko koko ajan tehdä jotain. Paitsi sillonkun lapset nukkuu niin sen ajan pyhitän yleensä vaan olemiselle.

36. Oon myös sellanen että jos tiedän vaikka puhtaiden astioiden olevan koneessa, mun on pakko laittaa ne ennen kun voin rentoutua.

37. Haluaisin matkustella. Mutta moneen vuoteen se ei vielä oo mahdollista. Ja sitten kun pojat on aikuisia niin aion matkustella paljon!

38. Vaikka oon vielä vuoden kotona niin odotan hirveesti koulun alottamista ja tulevaa.

39. Oon malttamaton ihminen. Kun haluun jotain niin haluun sen heti. Se on vähän raskas piirre meikäläisessä :D

40.  Oon myös aika tunteellinen ihminen.



41. Mulla on kaksi kummipoikaa joista toisen kanssa oon viikottain tekemisissä, viimeksi tänään. Oon tosi onnellinen siitä että Noel asuu lähellä ja pystyn olla mukana sen elämässä niin tiiviisti.

42. Olin ala-asteella hyvä musiikissa ja rakastin laulamista, kutosella mun musiikin numero oli 10. Koulukotiin mennessä se tippui ihan neloseen asti koska en tullut yhtään toimeen musiikinopettajan kanssa. Sinne jäi myös se laulaminen. Nykyään laulan tosi harvoin ja yleensä vaan humalassa.

43. Oon 163,5cm ja oon ollut sitä jo monta vuotta.

44. Nautin tästä kesästä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tai ainakin musta tuntuu siltä. Jotenkin tää kesä tähän asti on ollut tosi ihana ja ollaan ulkoiltu ihan hirveesti.

45. En osaa syödä aamupalaa. Siis maailman vaikein asia. Oon yrittänyt opetella sitä, mutta se vaan tökkii..

46. Täytän elokuussa JO 23 vuotta ja tunnen ikäkriisin lähestyvän. Ihan oikeesti mä olin just äsken 18v ja nyt täytän jo miljoona. En tunne oloani vanhaksi. Paitsi kun mietin että oon ihan kohta 23v...

47. Oon aamuihminen. Me herätään 5.30-6.30 aikoihin ja herään melkein aina ihan pirteenä. Sen takia hoidan yleensä päivän liikunnat heti aamupalan jälkeen koska sitten se hyvä olo jatkuu koko päivän!

48. Kaipaan salilla käymistä. Ja syksyllä viimestään alotan sen uudestaan.

49. En oo koskaan käynyt festareilla ja haluan ehdottomasti kokea sen joskus!

50. Tykkään hirveesti viinistä, mutta viihteellä en sitä enää juo koska se saa aikaan oksennuskrapulan.


Ihanaa keskiviikkoa ja alkavaa juhannusta! Mä alan nyt siivoomaan että voin huomenna vaan rentoutua!

<3: Jemppu

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

IKÄVÄ

Oon paljon miettinyt sitä mikä mut on tuonut tähän elämäntilanteeseen ja suurin syy on varmaan mun isän kuolema. Koska sen jälkeen mä ryhdistäydyin ja hoidin elämäni kuntoon. Se tie oli ja on ollut kivinen ja vaikea. Mun isä oli mulle tosi tärkeä ja me oltiin tosi paljon yhteydessä ihan loppuun asti. Mulla on ihan järjetön ikävä aina kun se iskee. Onneksi se ei enää iske kovin usein.

12.5 päivä jona oon saanut elämääni rakkaimman ja kalleimman aarteen ja päivä jolloin oon menettänyt yhden mun elämäni rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen. Joka vuosi sinä päivänä Kaapo on ollut vuoden kauemmin täällä ja mun isä vuoden enemmän poissa. Päivä joka saa mussa älyttömän ristiriitaiset tunteet. Päivä jonka aikana mä itken sekä onnesta että suuresta surusta. Se päivä ei tuu ikinä olemaan mulle tai mun perheelle vaan Kaapon syntymäpäivä, niin pahalta kun se ikinä kuulostaakaan. Aina ei pysty kyllä ymmärtämään näitä elämän suuria asioita.

Oon jonkun verran kysellyt mun äidiltä meidän lapsuudesta ja isästä, koska mulla ei ihan hirveesti ole muistoja siitä. Toisaalta haluaisin tietää kaiken, mutta toisaalta en koska haluun muistaa iskän sellasena millanen se oli mulle. Iskällä oli alkoholiongelma, sen takia se kuolikin. Mutta me oltiin joka tapauksessa läheisiä ja iskä oli mulle aina hyvä.

Mulle se ikävä tulee ehkä neljä kertaa vuodessa ja kestää aina pari päivää, niinä päivinä oon huomannut käyväni tosi monia eri tunteita läpi. Pakko myöntää että yritän yleensä parhaani mukaan vältellä iskän ajattelua, vaikka kuusi vuotta on pitkä aika niin ei ne tunteet ja ikävä vaan muutu. Ja silloin kun käyn niitä tunteita läpi mä alan miettimään että mitä jos iskä oliskin lopettanut juomisen? Olisko se vielä elossa? Ja mimmonen elämä sillä olis? Oisko meiän lapsilla vaari jonka luona käydä kylässä?

Tuntuu tosi pahalta ettei mun lapset ikinä ehtinyt tavata mun isää. Tai se että mun isä ei koskaan saanut tavata Samua. Mutta toisaalta, mä en tiedä millanen ihminen mä olisin ilman iskän kuolemaa. Koska se oli mulle se herätys että täytyy hoitaa elämä kuntoon. Olisinko mä kohta kuusi vuotta kestäneessä parisuhteessa, oisinko kahden lapsen äiti tai olisinko ees hengissä?

Kun mä ikävöin niin mä ikävöin kunnolla. Ja vaikka joskus suutunkin ajatuksistani niin mä haluan ja aion muistaa iskän aina vaan positiivisesti. Yksi mun elämän tärkeimmistä ja parhaista tyypeistä, ikuisesti <3









Jos kaikki olis mennyt toisin, paremmin, niin mun iskä täyttäisi sunnuntaina 47 vuotta. Mutta koska kaikki meni niin kuin meni, me juhlitaan vain meidän 2-vuotiasta Peetua..

<3: Jemppu