torstai 20. heinäkuuta 2017

KIITOLLINEN

Tää kesä on ollut mulle aika raskas ja oon enemmän ottanut omaa aikaa sen takia. Nyt vihdoin alkaa tuntua taas normaalilta ja elämä tuntuu hyvältä. Tulevaisuus tuntuu tosi valosalta vaikka tarkkaan en tietenkään tiedä mitä tapahtuu (lähinnä että löydänkö oppisopimuspaikan vai palaanko vaan koulun penkille). Hain pojille päiväkotipaikkoja tammikuusta, mutta jos ei saa samasta niin odotellaan elokuuhun 2018.

Nyt tosiaan kun elämä on alkanut taas helpottaa niin oon ollut älyttömän kiitollinen kaikesta. Ihan ensimmäisenä Samusta, tyyppi joka tukee mua mun vaikeina aikoina ja joka on maailman paras isä meidän pojille. Mies joka työpäivän jälkeen ehdottaa että lähdettäs yhessä puistoon ja jonka kanssa mä tunnen olevani yhtä vastuussa MEIDÄN lapsista.

Mun äitistä oon myös tosi kiitollinen monesta syystä, se on mun hyvä ystävä ja ainut ihminen jonka luo pojat pääsee aina välillä yökylään että mekin saadaan kahdenkeskistä aikaa. Pojat oli pe-la äitillä ja me lähdettiin risteilylle mun serkun ja sen vaimon kanssa. Teki tosi hyvää päästä yhessä "lomalle". Pojat käy aika harvoin siis hoidossa, mikä on myös ihan hyväkin koska osaa arvostaa sitä enemmän.

Cecci on myös yksi suurimmista syistä että oon pysynyt järjissäni. Ihminen kenelle voin puhua kaikesta. Jonka takia arki on tuntunut myös paskoina päivinä edes siedettävältä. Yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä ihan helposti. Syyskuussa saan juhlia kaason roolissa mun parhaan ystävän häitä. Ystävyys on oikeesti kullanarvoinen juttu!

Törmäsin 2015 loppuvuodesta mun lapsuuden/nuoruudenystävään baarissa ja sen jälkeen ollaan lähennytty ja Sanna on toinen ihminen kenelle voin puhua kaikesta ja en tiedä miten oon selvinny menneistä vuosista ilman sitä. On sairaan siistiä huomata miten kemiat ja huumori kohtaa edelleen vaikka meillä olikin vuosia välissä ettei nähty ollenkaan.

Ja tietenkin mun lapset on suurin syy miks jaksan ja kestän kaiken. Maailman isoin motivaattori pitää ittensä kasassa oli mitä tahansa. Ei vaan oo mitään rakkaampaa! <3



Perhe <3



Järkytyin tästä muutoksesta. Vasemmalla kevät 2015 ja oikeella tänään. Joku 25kg painoeroa.

Mun kaunis äiti <3

 Tän kesän aikana mun itsetunto on kohonnut ihan sikana ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään etten enää oo kovin lihava (vaikka edelleen vähän oon). Muutoskuvat saa mut aina ymmärtää sen ja se kun vedän farkut jalkaan. Hiton hyvä fiilis ittestäni. Suurin osa mun vaatteista on jo liian isoja, mutta enää en osta uusia ennen kun oon tavoitteessa.

Mun tavoite loppuvuodelle on se että alan käymään säännöllisesti salilla, jatkan päivittäistä lenkkeilyä ja alan syömään entistäkin terveellisemmin. Ja samalla nautin viimesistä kuukausista kotiäitinä ja otan kaiken irti poikien kanssa vietetystä ajasta. Tänä vuonna on vielä vaikka mitä tapahtumaa ja ootan innolla kaikkea tulevaa. Aion myös panostaa taas siihen positiiviseen ajatteluun enemmän, koska todistettavasti huonot ajat ei kestä ikuisesti ja hyvä tulee pahan jälkeen.

<3: Jemppu

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

Kesä <3! Syy miks blogissa on hiljasta. Ollaan ulkoiltu ihan hirveen paljon poikien kanssa ja nautittu lämmöstä (ja vähän kylmästä myös). Puistoiltu, käyty rannalla ja oltu omassa sekä kavereiden altaissa. Kämppä on suurimman osan ajasta kun pommin jäljiltä koska kaikki aika menee ulkoillessa. Lämpiminä päivinä oon päikkäriajan ottanut aurinkoa meidän pihalla, koska siihen alkaa just 12 jälkeen paistaa sopivasti.

Meidän jokainen arkiaamu lähtee käyntiin lenkillä, 8-11km on sellanen perus. Sen ansiosta mun paino on tippunut ja tähän mennessä -19,5kg lähtöpainosta!!! Ihan sairaan hyvä fiilis tästä saavutuksesta. Oon saanut älyttömästi itsevarmuutta sen takia. Oon ostanu viime aikoina paljon vaatteita ja jopa kahdet farkut, ennen tätä en edes muista millon oon viimeks käyttäny farkkuja. Ostin salikortin ja nyt pitäs jostain kaivaa se motivaatio lähteä sinne. Lenkkeily on vaan niin paljon kivempaa :D mutta kohta kun ne kilot on pudotettu niin täytyy alkaa vähän miettiä mitä sit tekis tälle kropalle.

Mulle on myös tullut vahva tunne siitä että alotan koulun jo tammikuussa. Tuntuu että alan kaivata jo muuta elämää kun kotiäitiyden ja lapset. Kaikella rakkaudella. Odotan jo ihan hirveesti että pääsen työelämään. Vaikka tiedän että tuun kaipaamaan tätä aikaa, onhan tää ollu hienoa ja parasta aikaa mun elämästä. On hiton hienoa saada olla kotona poikien kanssa ilman kiirettä mihinkään. Ja oon ylpee ittestäni että oon nauttinut tästä niin täysillä. Neljä vuotta vaan on tosi pitkä aika olla VAAN kotona.

Oon käynyt viihteellä jonkun verran ja nähnyt kavereita. Tekee tosi hyvää olla välillä muutakin kuin äiti. Musta välillä tuntuu etten oo mitään muuta sen lisäksi. Mutta myös mun laihtuminen ja liikunta on saanut mut tuntemaan oloni naiseksi. Laittaudun taas melkein päivittäin ja se piristää omaa mieltä huomattavasti.

Lähdetään Samun kanssa laivalle perjantaina kun pojat menee pitkästä aikaa mummille yökylään. Siistiä päästä yli vuorokaudeks pois kotoota ja hetkeks koko Suomesta!

<3
Tykkään tollasista päivistä ku voin laittaa päälle mitä huvittaa. Vielä jokainen päivä ei oo sellanen.

Asutaan tosi lähellä rantaa ja pojat tykkää hirveesti käydä tuolla!

Musta on kyl mun lempiväri ku se saa näyttämään paljon pienemmältä!
Niin ylpee mun -19,5 tiputetusta kilosta! Ja tänään on sellanen päivä kun en häpeä mun kroppaani!

Melkeen päivittäin jaksan yllättyä siitä miten iso poika Kaapo on <3

Ja jaksan ihmetellä miten Peetu on vieläkin sellanen riiviö... ja älyttömän söpö <3

Kivaa viikkoa kaikille, perjantaita odotellessa!

<3: Jemppu


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

50 FAKTAA!

1. Oon optimisti. Olin nuorena tosi negatiivinen ja oon kokenut paljon huonoja juttuja, mutta ne on muokannut musta positiivisen ihmisen. Pyrin aina näkemään tilanteissa hyvät puolet.

2. Asun mun äidin naapurissa. Me tosiaan muutettiin huhtikuussa samaan taloon mun äidin kanssa, tosin me asutaan ekassa kerroksessa ja äiti kolmannessa.

3. Äiti on yks mun parhaimmista ystävistä, tääkin on muuttunut koska meillä oli mun nuoruusaikoina aika huonot välit.

4. Vietin mun nuoruudesta reilu neljä vuotta laitoksissa (nuorisokoti ja koulukoti). Muutin siis kotoa pois 13-vuotiaana.

5. Koulukodista päästyä meni kolme viikkoa kunnes tein positiivisen raskaustestin. Olin vielä 18-vuotias kun Kaapo syntyi.

6. Oon jäänyt kahdesti luokalle ylä-asteella.

7. Oon tosi suojelevainen äitinä, ehkä vähän liiankin. Haluisin vaan pitää mun lapset turvassa kaikelta pahalta.

8. Olin pitkän aikaa ilman parasta ystävää, mutta sitten kun Cecci sai Oliverin, meidän ystävyys muuttui ihan kokonaan ja nyt en enää osais kuvitella elämää ilman Cecciä ja poikia. Ilman Cecciä olisin jo varmaan opiskelemassa, koska meidän arki ois niin paljon tylsempää.

9. Asutaan nykyään mun lapsuuden maisemissa, vaikka joskus sanoin etten ikinä muuttais takasin tänne. Tässä sitä ollaan ja mulla on sellanen olo että oon kotona!!

10. Mä en tiedä yhtään mitä teen isona. Opiskelen kyllä lähihoitajaksi, mutta miten sen jälkeen ja opiskelenko joskus lisää. Ehkä mä joku päivä tiedän selkeästi mitä haluan tehdä!


 11. Haaveilen silikoneista, koska kaksi raskautta, ylipaino ja laihdutus. Toivon että tulevaisuudessa sellaiset hankin. En mitään jättimäisiä, mutta sellaiset mihin itse voin olla tyytyväinen.

12. Mulla on viharakkaussuhde itseäni kohtaan, joka toinen päivä oon tyytyväinen ja joka toinen vihaan mun vartaloa. Onneks se muuttuu koko ajan ja parempaan suuntaan!

 13. Haluaisin panostaa enemmän ulkonäkööni, mutta en vain saa aikaiseksi tai halua laittaa rahaa siihen niin hirveesti. (esim ripsienpidennykset)

14. Sillon kun Kaapo oli pieni niin mua ei kiinnostanut miltä näytän, mutta nykyään laittaudun enemmän. Enkä kulje kauheesti enään lökäreissä tms.

15. Tykkään shoppailusta, nyt kun huomaa niin monien PIENEMPIEN vaatteiden mahtuvan niin on paljon kivempaa. Uusin innostus on maksimekot ja hameet. JA toi hattu!!!!

16. Mun raskausarvet ei häiritse mua. Kun mä mietin mun tavoitetta unelmakropasta, niin ne arvet ja löysä nahka on siinä myös. Mulla on kaksi lasta ja ylpeenä kannan mun arvet ikuisesti.

17. Haluaisin käyttää huulipunaa ja kotona meikkaillessa pidänkin yleensä huulipunaa, mihinkään en kyllä lähde punat huulissa. Mutta ehkä joskus.

18. Tykkään lävistyksistä ja tatuoinneista. Mutta en tykkää istua tatuoitavana. Haluaisin lisää lävistyksiä, mutta en enää naamaan. Tällä hetkellä mulla on 18 tatuointia ja aika monta lisäideaa, lävistyksiä on enää vaan kieli ja smiley. Mulla on ollut myös kolme(!!!) huulikorua, nenäkoru ja napakoru. Itse asiassa napakoru menis vieläkin, mutta en halua laittaa koska pullukka.

 19. Oon vasta opetellut käyttämään mekkoja ja oon tänä kesänä ostanut yhdeksän mekkoa... Ja pari on sellasia etten käytä ikinä tai tuu käyttämään. Mutta onneks loput on kivoja ja hyviä.

20. Liikunta on mulle nykyään intohimo. Vielä pari vuotta sitten mun liikunta oli tyyliin kävely kauppaan....


21. Kuuntelen hirveesti musiikkia. Päikkäriajan, kotitreenin, lenkin ja jos pääsen yksin johonkin niin matkat menee musiikkia kuunnellen. Mulla on aika monipuolinen musiikkimaku, enimmäkseen fiiliksen mukaan kuuntelen millon mitäkin.

22. Katson tosi harvoin leffoja, enemmän katotaan Samun kanssa sarjoja. Katon itse asiassa aika vähän telkkaria, illalla vaan ennen nukkumaanmenoa. Ennen meillä oli aina melkein telkkari päällä.

23. En osaa piirtää. Enkä tykkää askartelusta tai muusta sellasesta.

24. Kirjoittaminen onkin sitten eri asia. Teen listoja ja kirjottelen blogia, koska nautin siitä.

25. Tykkään siivoomisesta. Paitsi nyt kesällä se on jäänyt vähän vähemmälle kun ulkoilu on vienyt kaikki energiat. Tänään aion kyllä siivota koko kämpän kunnolla.

26. Tykkään nykyään myös ruuanlaitosta. Meillähän oli pitkään niin että Samu teki ruoan aina, mutta nykyään se on enemmänkin mun juttu.

27. Oon ikuinen sisustaja. Mietin varmaan päivittäin muutoksia meidän kotiin.. Ja aika usein muutankin jotain täällä.

28. Tykkään mun omasta ajasta. On ihanaa välillä päästä juomaan vähän siideriä ja juttelemaan kavereiden (tai äitin, niinkuin huomenna) kanssa ja rentoutumaan. Myös yksin lenkkeily on ihanaa!

29. KAHVI on mun riippuvuus. Ennen se oli myös battery, mutta nyt oon tehnyt itteni kans diilin että arkisin en juo batterya. Mut joo kahvi, monta kuppia päivässä. Erikoiskahvit on myös jees välillä!

30. Riippuvuuksista puheen ollen, oon kohta kolme vuotta ollut tupakoimatta. Viihteelläkään ei enään maistu! Oon niin ylpee ittestäni etten oo alottanut uudestaan!


31. Äitiys on mulle tärkeintä, mutta on älyttömän siistiä tuntea ittensä välillä myös muuksi! Nykyään tunnen itteni naisekskin välillä :D

32. En osaa käyttää farkkuja, vaikka kuinka haluisin niin en vaan osaa. Mutta tätäkin aion työstää kun pääsen mun tavoitteeseen.

33. Mulle tulee tosi helposti mustelmia! Oon huomannut Peetussa sitä samaa, koko ajan jalat mustelmilla.

34. Mulla on ongelmia hiusteni kanssa. Yleensä värjään tosi usein, mutta viime syksynä mun hiukset katkes ja lyheni puolella ni oon rauhottunut. Nyt oon jo ihmeen kauan ollut saman värinen.

35. En oo laiska, enkä kestä laiskuutta. Mun on vaan pakko koko ajan tehdä jotain. Paitsi sillonkun lapset nukkuu niin sen ajan pyhitän yleensä vaan olemiselle.

36. Oon myös sellanen että jos tiedän vaikka puhtaiden astioiden olevan koneessa, mun on pakko laittaa ne ennen kun voin rentoutua.

37. Haluaisin matkustella. Mutta moneen vuoteen se ei vielä oo mahdollista. Ja sitten kun pojat on aikuisia niin aion matkustella paljon!

38. Vaikka oon vielä vuoden kotona niin odotan hirveesti koulun alottamista ja tulevaa.

39. Oon malttamaton ihminen. Kun haluun jotain niin haluun sen heti. Se on vähän raskas piirre meikäläisessä :D

40.  Oon myös aika tunteellinen ihminen.



41. Mulla on kaksi kummipoikaa joista toisen kanssa oon viikottain tekemisissä, viimeksi tänään. Oon tosi onnellinen siitä että Noel asuu lähellä ja pystyn olla mukana sen elämässä niin tiiviisti.

42. Olin ala-asteella hyvä musiikissa ja rakastin laulamista, kutosella mun musiikin numero oli 10. Koulukotiin mennessä se tippui ihan neloseen asti koska en tullut yhtään toimeen musiikinopettajan kanssa. Sinne jäi myös se laulaminen. Nykyään laulan tosi harvoin ja yleensä vaan humalassa.

43. Oon 163,5cm ja oon ollut sitä jo monta vuotta.

44. Nautin tästä kesästä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tai ainakin musta tuntuu siltä. Jotenkin tää kesä tähän asti on ollut tosi ihana ja ollaan ulkoiltu ihan hirveesti.

45. En osaa syödä aamupalaa. Siis maailman vaikein asia. Oon yrittänyt opetella sitä, mutta se vaan tökkii..

46. Täytän elokuussa JO 23 vuotta ja tunnen ikäkriisin lähestyvän. Ihan oikeesti mä olin just äsken 18v ja nyt täytän jo miljoona. En tunne oloani vanhaksi. Paitsi kun mietin että oon ihan kohta 23v...

47. Oon aamuihminen. Me herätään 5.30-6.30 aikoihin ja herään melkein aina ihan pirteenä. Sen takia hoidan yleensä päivän liikunnat heti aamupalan jälkeen koska sitten se hyvä olo jatkuu koko päivän!

48. Kaipaan salilla käymistä. Ja syksyllä viimestään alotan sen uudestaan.

49. En oo koskaan käynyt festareilla ja haluan ehdottomasti kokea sen joskus!

50. Tykkään hirveesti viinistä, mutta viihteellä en sitä enää juo koska se saa aikaan oksennuskrapulan.


Ihanaa keskiviikkoa ja alkavaa juhannusta! Mä alan nyt siivoomaan että voin huomenna vaan rentoutua!

<3: Jemppu

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

IKÄVÄ

Oon paljon miettinyt sitä mikä mut on tuonut tähän elämäntilanteeseen ja suurin syy on varmaan mun isän kuolema. Koska sen jälkeen mä ryhdistäydyin ja hoidin elämäni kuntoon. Se tie oli ja on ollut kivinen ja vaikea. Mun isä oli mulle tosi tärkeä ja me oltiin tosi paljon yhteydessä ihan loppuun asti. Mulla on ihan järjetön ikävä aina kun se iskee. Onneksi se ei enää iske kovin usein.

12.5 päivä jona oon saanut elämääni rakkaimman ja kalleimman aarteen ja päivä jolloin oon menettänyt yhden mun elämäni rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen. Joka vuosi sinä päivänä Kaapo on ollut vuoden kauemmin täällä ja mun isä vuoden enemmän poissa. Päivä joka saa mussa älyttömän ristiriitaiset tunteet. Päivä jonka aikana mä itken sekä onnesta että suuresta surusta. Se päivä ei tuu ikinä olemaan mulle tai mun perheelle vaan Kaapon syntymäpäivä, niin pahalta kun se ikinä kuulostaakaan. Aina ei pysty kyllä ymmärtämään näitä elämän suuria asioita.

Oon jonkun verran kysellyt mun äidiltä meidän lapsuudesta ja isästä, koska mulla ei ihan hirveesti ole muistoja siitä. Toisaalta haluaisin tietää kaiken, mutta toisaalta en koska haluun muistaa iskän sellasena millanen se oli mulle. Iskällä oli alkoholiongelma, sen takia se kuolikin. Mutta me oltiin joka tapauksessa läheisiä ja iskä oli mulle aina hyvä.

Mulle se ikävä tulee ehkä neljä kertaa vuodessa ja kestää aina pari päivää, niinä päivinä oon huomannut käyväni tosi monia eri tunteita läpi. Pakko myöntää että yritän yleensä parhaani mukaan vältellä iskän ajattelua, vaikka kuusi vuotta on pitkä aika niin ei ne tunteet ja ikävä vaan muutu. Ja silloin kun käyn niitä tunteita läpi mä alan miettimään että mitä jos iskä oliskin lopettanut juomisen? Olisko se vielä elossa? Ja mimmonen elämä sillä olis? Oisko meiän lapsilla vaari jonka luona käydä kylässä?

Tuntuu tosi pahalta ettei mun lapset ikinä ehtinyt tavata mun isää. Tai se että mun isä ei koskaan saanut tavata Samua. Mutta toisaalta, mä en tiedä millanen ihminen mä olisin ilman iskän kuolemaa. Koska se oli mulle se herätys että täytyy hoitaa elämä kuntoon. Olisinko mä kohta kuusi vuotta kestäneessä parisuhteessa, oisinko kahden lapsen äiti tai olisinko ees hengissä?

Kun mä ikävöin niin mä ikävöin kunnolla. Ja vaikka joskus suutunkin ajatuksistani niin mä haluan ja aion muistaa iskän aina vaan positiivisesti. Yksi mun elämän tärkeimmistä ja parhaista tyypeistä, ikuisesti <3









Jos kaikki olis mennyt toisin, paremmin, niin mun iskä täyttäisi sunnuntaina 47 vuotta. Mutta koska kaikki meni niin kuin meni, me juhlitaan vain meidän 2-vuotiasta Peetua..

<3: Jemppu

maanantai 12. kesäkuuta 2017

ON/OFF MOTIVAATIO

Motivaatio, se petollinen asia joka tulee ja menee miten huvittaa! Tällä kertaa mä en antanut sen viedä mua mennessään vaan jatkoin liikkumista edelleen, vähän vähemmän mutta monesti viikossa kuitenkin. Mä ehdin lihoa kaksi kiloa ja nyt oon saanut siitä kolme pois. Eli -16kg näyttää vaaka tällä hetkellä aloituspainosta. Nyt oon ottanut itteeni niskasta kiinni ja vähentänyt herkkujen syömistä, koska mä haluun sen unelmakropan!

Useimpina päivinä vihaan mun kroppaa ja nään vaan sen saman pullukan joka olin sillon 16kg sitten, mutta nykyään on myös päiviä kun oon tosi tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Yleensä kuvissa nään parhaiten sen muutoksen ja saan edelleen ahaa-elämyksiä että oikeesti mun kropassa on tapahtunut isoja muutoksia.

Terveelliset elämäntavat on tehnyt mun fyysiselle hyvinvoinnille ISON muutoksen. Mä jaksan niin paljon paremmin touhuta poikien kanssa, siivota, liikkua ja ylipäätään olla. On tosi paljon kevyempi olo nykyään. Ja on hassua miten paljon ne vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin, oon suurimman osan ajasta iloinen ja hyväntuulinen. On helpompi nähdä asioissa hyvät puolet kun voi fyysisesti niin hyvin ja liikkuu paljon.

Toivon että ens kesänä mun painonpudotus on tullut päätökseen ja oisin täysin tyytyväinen. Mulla on kaksi raskautta ja sektiota takana ja oon aika realistinen sen mun unelmakropan kanssa. Tänä kesänä mä en luultavasti vielä oo rannalla pelkissä bikineissä, koska oon sen verran epäitsevarma vielä, mutta tähtään seuraavaan kesään!

Sitten kun mun tavoite on saavutettu, toivon tuntevani sen rakkauden itteäni kohtaan joka päivä. Koska mä oon just se äiti joka unohti itsensä ja lihoi lihomistaan, koska tekosyitä riitti. Nyt mä oon äiti ja NAINEN joka alkaa vihdoin löytämään itseään ja elämään myös itselleen. Ennen kaikkea teen kaiken itteäni varten, mutta samalla myös mun lapsia ja meidän perhettä. Kun äiti jaksaa, on helpompi muidenkin olla. 

Mulle liikunta on ollut mielekästä vaikka aina se ei tietenkään huvita. Se on mulle myös lomaa ja välillä terapiaa. Mä lenkkeilen yksin paljon kuulokkeet korvilla ja mietin omia juttujani. Salilla kävin (ja toivottavasti syksyllä viimestään alotetaan taas) aina Sannan kanssa eli samalla vaihdettiin kuulumisia. Lenkkeilen välillä myös äitin ja Ceccin kanssa, lenkit menee älyttömän nopeesti kun on juttuseuraa. Varsinkin kun on poikien kanssa suurimman osan ajasta niin tekee tosi hyvää päästä ilman niitä jonnekkin ja tehdä jotain hyödyllistä ja hyvinvointia edistävää.

Mitä ylipainoon tulee niin painoindeksilaskurin mukaan sitä on jäljellä reilu 8kg, omaan tavoitteeseen on jäljellä 9,7kg, alle 10kg jäljellä ihan hullua. Toivotaan että saan ne mahdollisimman helposti pois!



Mua ahdistaa julkasta tämmönen kuva, mutta näissä se muutos vaan näkyy parhaiten.. kiitos ja anteeksi!







Nyt mä tunnen oloni tosi motivoituneeksi ja toivon tän kestävän pitkääääään. Nautin kyl täysillä tästä ja toivottavasti pian taas tuloksista. Kivaa sateista maanantaita. Mä odotan jo iltaa että pääsen yksin tonne sateeseen lenkkeilemään! 

<3: Jemppu

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

KESÄLLÄ 2017 AION...

Kesä onkin jo hyvää vaihtua käynnissä, toivotaan että lämpimiä päiviä riittää meille monen monta. Aurinko ja lämpö antaa ihan erilaisen fiilikseen kaikkeen. Tänäkään vuonna ei mitään ihmeellistä olla tekemässä mutta tässä nyt ne mitä suunnitteilla!

 KESÄLLÄ 2017 AION...

... Viedä pojat linnanmäelle, korkeasaareen ja vasikkasaareen. Lintsillä käytiin Kaapon syntymäpäivänä, mutta aion viedä pojat vielä myöhemminkin kesällä. Korkeasaareen aiotaan lähteä koko perhe. Vasikkasaareen voi tehdä muutamankin reissun kun sinne pääsee niin helposti. Tarkoitus olisi lähteä kerran ainakin Ceccin ja isompien poikien kanssa.

... Mökkeillä. Oon melkeinpä joka vuosi ollut jossain mökillä ja tänä vuonna on suunnitteilla kavereiden kanssa mökkiviikonloppu. Meidän lapset ei kovin usein käy hoidossa missään, eli nää reissut on mulle kunnon luksusta. Jos Samu ei mahdollistaisi mun vapaa-aikaa, niin en todellakaan nauttis poikien kanssa olosta niin paljon. Rakastan yli kaiken poikia, mutta välillä tekee älyttömän hyvää käydä vähän lomailemassa ilman niitä.


 ... Urheilla. Niinkuin oon urheillutkin tähän asti. Lenkkeilyä, kotitreenata ja kerran viikossa puistojumppa. Syksyllä viimeistään alan kyllä käymään taas salilla, lähemmällä sellaisella.

... Puistoilla eri puistoissa. Aion tänä kesänä käydä poikien kanssa mahdollisimman monessa eri leikkipuistossa. Odotan myös että päiväkodit on kiinni että pääsee enemmän hyödyntämään niidenkin leikkipihoja. Me ulkoillaan paljon samoihin aikoihin kuin päiväkodit.


 ... Opettaa Kaapon pyöräilemään. Tai Samu varmaan enemmänkin, mutta toivon että tänä kesänä Kaapo oppisi niin tulisi yksi tekeminen lisää.

... Käydä Fallkullan kotieläintilalla. Sinne ollaankin menossa jo lähiaikoina Ceccin kanssa.



... Saada kämpän valmiiksi. Okei mun koti ei tuu ikinä olemaan valmis, mutta yritän. Lähinnä tarkoitan tavaroiden läpikäymistä... jonka olis toki voinut tehdä myös sillon kun pakkas tavaroitaan tähän 15 neliötä pienempään asuntoon.

... Laittaa pihan kuntoon ja hyödyntää sitä. Meidän piha on pieni, mutta hyvin mahtuu grilli ja poikien uima-allas. Ostetaan myös Peetulle synttärilahjaksi sellainen vene-allas missä ne voi Kaapon kanssa leikkiä vesileikkejä. Pojat sai mun isoveljeltä jättimäisen uima-altaan joka vie kivasti puolet meidän pihasta. Meillä on onneksi oman pihan edessä taloyhtiön leikkipiha missä pojat voi myös leikkiä. Mutta vaikka piha onkin pieni, on se kivempi kuin parveke.


... Nauttia ajasta mun lasten kanssa. Aion nauttia täysillä tästä kesästä poikien kanssa. On jotenkin siistiä kun ne on niin isoja että voi tehdä kaikkea. Molemmat kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Toivon että kaikki kivat suunnitelmat onnistuu ja tästä kesästä tulee ihana! 

 ... Viettää Peetun 2v päivää jotenkin kivasti. Kaapon synttäripäivä oltiin siellä lintsillä ja haluan myös tehdä jotain kivaa Peetunkin päivänä. Synttärijuhlat meni jo, mutta kiva silti tehdä jotain normaalista poikkeavaa.


Haluan myös tietenkin viettää aikaa koko perheen kesken niin paljon kuin mahdollista, mutta varmaan monet jutut toteutetaan ilman Samua koska se on töissä.

Vähän jänskättää millanen kesä tulee sään puolesta, mutta toivotaan parasta! Me aiotaan silti nauttia :)

<3: Jemppu

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hiljainen toukokuu!

Kirjoitin toukokuussa vain kerran blogiin ja nyt tuli sellainen olo että haluan kirjoittaa. Haluaisin oikeesti kirjottaa paljon enemmän kuin kirjoitan, mutta jotenkin se motivaatio on kadoksissa.

Mutta, toukokuussa on tehty vaikka mitä. Kaapo täytti neljä vuotta ja se päivä vietettiin lintsillä Ceccin ja poikien kanssa, koska halusin jotain erikoista sille päivälle. Ja se olikin onnistunut reissu. Sinä viikonloppuna tehtiin myös Ceccin kanssa hääkutsuja sekä vietettiin ihanaa äitienpäivää ensin perheen kesken ja iltapäivällä oltiin poikien kanssa mun äidin ja siskon luona sekä yhdessä puistoilemassa, ehkä parhain äitienpäivä ikinä.

Pääsin myös toukokuussa pariin otteeseen viihteelle, voin kertoa että on tehnyt hyvää olla vähän juhlimassa ja näkemässä kavereita ihan rauhassa. Puistoiltiin ja lenkkeiltiin hirveästi kun oli ne lämpimät ja hyvät ilmat, se oli IHANAA, tule lämpö pian takaisin. Toukokuun vikana viikonloppuna pidettiin poikien yhteiset synttärijuhlat ja melkein kaikki pääsi paikalle, ollaan onnekkaita meidän elämän ihmisistä. Mun mielestä oli onnistuneet juhlat ja pojat sai kivoja lahjoja!

Oon myös löytänyt mun liikuntamotivaation takaisin eli lenkkeily on jatkunut aikalailla päivittäin. Kotitreenin aloitin viime viikolla ja tavoite on tehdä se 3 kertaa viikossa. Käytiin myös viikko sitten äitin kanssa puistojumpassa ja tänään on tarkoitus mennä uudestaan, ihanaa asua äitin lähellä kun voi liikkua yhdessä!


Sain mun veljeltä äitienpäivänä ruusun ja karkkia <3

Kyl rasva palaa näiden kanssa lenkkeillessä!
Paras isi <3







Mulla on luonnoksissa monen monta kirjoitusta ja aion todellakin ottaa itseäni niskasta kiinni niiden kanssa, koska kirjoittaminen on kivaa! Tarkoitus olisi ainakin kirjoitella Kaapon 4v kuulumisia ja kesän suunnitelmia.

<3: Jemppu