maanantai 24. marraskuuta 2014

Meidän viikonloppu

Meidän viikonloppu meni liian nopeesti, niinkun aina. Onneks "myöhänen" aamuherätys pehmitti iskua arkeenpaluuseen, eli Kaapo heräsi vasta 8.30.

Mun pikkusisko Vilma tuli meille yökylään perjantaina, me tehtiin pipareita ja torttuja Kaapon kanssa. Kaapo tosin vaan söi piparitaikinaa, kyllä valmiitkin piparit pojalle maistui. Kaapon mennessä nukkumaan pelattiin Vilman ja Samun kanssa salkkaripeliä.

Lauantai-aamuna mentiin Vilman kanssa käymään Nellassa ja nutussa (kirppis), sieltä löytyi Kaapolle pari nokkamukia, kahet housut ja kaks bodya, vauvalle löytyi yökkäri ja talvihaalari (joka maksoi vaan 5e niin oli pakko). Kirppistelyn jälkeen tultiin hetkeksi meille vielä ja sitten lähdettiin ulkoilemaan ihanaan lumiseen maisemaan. Kaapo oli vähän ihmeissään lumesta, mutta tottu kummiskin nopeesti. Siitä lähdin saattamaan Vilmaa ja nähtiin äiti Isolla omenalla jossa käytiin sitten Kaapon kanssa kaupassa. Äiti osti Kaapolle pulkan jota käytiin sitten eilen aamulla ja päivällä testaamassa.

Kaapo tykkäs olla kyydissä, kun isi juoksi.
 Nyt kun kattoo ulos, niin taitaa pulkkailut taas hetkeks jäädä.. masentavaa.
Itsekkin vetäminen oli hirveen hauskaa.
Vähän hyvää fiilistä on varjostanut lauantai-illan(?) surullinen uutinen, kun taas joku on tappanut lapsensa... mua surettaa, itkettää ja vituttaa maailman pahuus... En tiedä miten päin pitäis olla, mutta tuntuu todella pahalta lukea noita juttuja. Varsinkin näin raskaana tämmöset tuntuu koskettavan vielä enemmän, mutta enempää en halua nyt puida asiaa, ettei mene ihan päivä pilalle.

Ihanaa viikkoa kaikille ja toivotaan, että lunta tulis pian lisää!

P.S. Ens viikon maanantaina Kaapon neuvolalääkäri ja sitä seuraavana tiistaina ultra <3

perjantai 21. marraskuuta 2014

No niitä kuulumisia

Jos nyt niitä kuulumisia.

Me ollaan käyty juhlimassa veljentytön 2-vuotissynttäreitä, käyty mummolassa syömässä, nähty Cecciä ja Oliveria, Kaapo on sairastanut kuumetta (taas), siivottu kotona ja muutettu olohuoneen järjestystä, mä oon saanu sydänäänet kuuluviin masusta<3, Kaapo on oppinut sanomaan nimensä (Paapo/Aapo ja paristi ihan Kaapo), käyty äitillä yms.

Perusjuttuja siis, tänään Kaapo heräs näköjään todella hyvällä tuulella ja siitä mä taas tulin tosi hyvälle tuulelle. Samu lähti kouluun ja me jäätiin juomaan kahvia ja leikkimään. Nyt kun on näin hyvä fiilis niin vois vähän siivoillakkin.

Raskauden suhteenkin alan olla päivä päivältä luottavaisemmin mielin, ja alkaa olla jo fiilis että masussa on oikeesti joku. 2 viikkoa ja kolme päivää ultraan, oon niin onnellinen että se on 8.30 aamulla. Ja onneks mun mummo lupautu tulla Kaapon kanssa, että päästään Samun kanssa molemmat katsomaan meidän toista pientä.

Kaapo tietää jo että masussa on vauva (tosin voi olla että se luulee, että siellä on hauva), mutta on siis silitellyt jo masua ja hokee vauvaa. Siitä tulee niin ihana pieni isoveli <3.

Mutta mä tosiaan alan nyt siivoomaan, kun löytyy inspiraatiokin ;)

<3: Jemppu & Kaapo

torstai 20. marraskuuta 2014

Hääkuumeilija

Mehän mennään siis 22 päivän päästä naimisiin maistraatissa, koska halutaan jo mennä. Tää asia päätettiin jo ennen plussaa, ja nyt se tuntuu vielä oikeammalta. Tällä kertaa ei vielä juhlita häitä, ainakaan kunnolla, mutta kesällä 2016 ajateltiin pitää hääjuhlat.

Mä eilen tein budjettia, suunnittelin teemoja, ohjelmaa ja ruokailua (ehdin jo mummonkin kanssa puhua tovin tarjoiluista ja hääpaikasta :D) Oon ajoissa liikenteessä, säästämään alotetaan tammikuussa ja jos kaikki menee niinkuin pitää niin kesään 2016 mennessä ollaan säästetty just tarpeeksi ja vähän ylimääräistäkin.

Kakkukoriste täältä!

Kortti täältä!

Photo Booth-jutut täältä!
Teemaksi oon aatellut joko pinkki-musta-valkoista tai turkoosi-musta-valkoista. Mulla on niin monia ideoita koristeluista, mutta saa nähdä mikä on lopputulos, kun en oo käsistäni ainakaan taitava ;).

Photo booth on ehdoton juttu, se vaikuttaa just hauskalta. Saa ainakin kivoja muistoja, tietty normaalejakin kuvia täytyy saada! Tässä hommassa mun ystävä Ronja saa auttaa, ja muutenkin ottaa häissä kuvia.

En mä kaikkia ideoita ainakaan vielä paljasta, onhan tässä yli vuosi aikaa. Ehkä välillä voin jotain postailla järjestelyistä ja suunnitelmista, vähän lähempänä.

Ei edes vielä olla kuukautta päätetty, eiköhän se tässä lähiaikoina selviä, mutta kesähäät haluan varmasti.

P.S. Tulevaa aviomiestä ei niin hirveesti kiinnosta koristelut sun muut, sen takia on MUN ideoita pitkälti ;)

<3: Tuleva bridezilla

tiistai 18. marraskuuta 2014

If you cannot be positive, then at least be quiet.

Ajattelin kirjotella tästä lasten vertailusta mikä on niin jokapäivästä ja rasittavaa. Mä en ymmärrä miks lapsia pitää verrata toisiinsa. Kaikki lapset on erilaisia ja oppii/kehittyy eritavalla.

Tuntuu, että jotkut tekee äitiydestä kilpailun. Eikö ihmiset oikeesti ymmärrä, että kaikki on erilaisia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen yms.

Toiset on pienempiä kun toiset, jotkut oppii kävelemään 9kk ikäisenä kun taas jotkut 1v 3kk ikäisenä. Jollain saattaa olla hampaat syntyessään ja jollain tulla vasta 9-12 kk ikäisenä.

Sitä mä en ymmärrä kun on niitä idiootteja jotka sanoo: ''Miten sillä voi olla jo hampaita kun meidän Perttiliisallakaan ei ole, vaikka se on kuukauden vanhempi?'' tai ''Miten se voi jo kävellä kun ei meilläkään?'' ja niin edelleen...

Sama on raskausaikana ''Miten tolla voi olla noin iso maha vaikka ite oon kymmenen viikkoa pidemmällä?''. Raskausmasun kokoon voi vaikuttaa niin moni asia että ihan turha niitäkään on vertailla toisiinsa. Mulla oli Kaaposta jättimasu, koska Kaapokin oli aika iso, saas nähdä miten tällä kertaa.

Ja se että kun mulla oli se jättimasu niin kyllä mua välillä v*tutti kommentit, että tuol on varmaa kaksoset yms. Eipä ollut vaan iso poika joka käytti kaiken tilan hyväkseen.


Kaapo on aina ollut pienikokoinen (paitsi syntyessään), siitä saatiin kuulla neuvolassa sinne 10kk ikäiseen asti, kunnes ne päätti että Kaapo kasvaa omilla käyrillään (niinkuin vissiin aika moni muukin ;)). Ensinnäkään Kaaposta ei voi tulla hirveen pitkä, koska geenit. En ymmärrä miksei tämmösiä asioita oteta huomioon neuvolassa? Mä oon myös ollut aika siro vauva ja pikkulapsi (en enää :D)
1-vuotiaana olin 74,5cm ja 9320g eli pituudelta saman pituinen kun Kaapo silloin ja painolta 400 grammaa painavampi. Ja puoltoista vuotiaana olin 82cm ja 11,3kg eli ihan vähän isompi kun Kaapo. Kolmevuotiaanakin olin vasta 14kg.

Toki Kaapo oli iso vauvana, mutta luulen että kaikki ruoka meni aikalailla Kaapoon, eihän mulle tullu raskauskilojakaan kun sen 6kg, eli Kaapon, istukan ja lapsivesien verran tyyliin. Se mua ärsytti, kun se syntymäpaino vaikutti/vaikuttaa joka kerta mittauksissa.

Alussa mulla oli epäonnistunut olo äitinä, kun poika ei kasvanut ''niinkun pitää'', mutta ei sille voi mitään. Kaapo oli pitkään huono syömään, eli ei ihme ettei paino noussut ''tarpeeksi''. Mä osaan elää asian kanssa, Kaapo elää omalla käyrällään ja se on täydellinen juuri sellasenaan (on kyllä aina ollutkin).

Molemmat kuvat täältä!!

Onhan se kiva kysyä tutuilta, että minkäkokosia lapsia on ollu sen ja sen ikäsenä. Ja kyllä mä mielenkiinnolla luen omasta vauvakirjasta, että minkä kokonen oon itte ollut Kaapon ikäsenä.
Mä tiedän että kaikki on erilaisia, jotkut pääsee kymmeneen kiloon puol vuotiaana ja jotkut puoltoista, voi ei kamalaa miten isot erot ;) mut voin kertoo sen verran että: elämä on! Ja kaikilla on oma sellainen, toivottavasti!

Mukavaa tiistaita, Kaapolla nous taas eilen kuume ja se onkin vähän ressukka, kolme viikkoa ultraan ja sitä rataa :) palaan meidän kuulumisiin lähipäivinä.

<3: Jemppu, Kaapo & Toukka 9+3

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Poika vai tyttö?

Monesti kuuluu kysymys: Kumpaa toivoisit tulevasta vauvasta?

Mä toivon vauvaa joka on terve, ei koliikkia, ei masuvaivoja. Vauvaa joka kehittyy ja kasvaa normaalisti masussa ja sen ulkopuolella. Vähän toivon myös, että vauva olis pienempi kuin Kaapo syntyessään ja että synnytys menisi paljon paremmin ja vauva haluaisi itse tulla ulos.

Ennen positiivista testiä ja sen jälkeen mä olin varma, että haluan tyttölapsen. Nyt on jo pidemmän aikaa ollut olo että kumpi vaan, koska molemmat kuullostaa niin hyvältä mun korvaan, enkä mä oo niin pinnallinen, että pakko saada jompikumpi.

Tyttö olisi siitä ihana, että se olis täysin uutta ja sitten mulla olisi molemmat (tosin tiedän että meille tulee vielä ainakin yksi lapsi, paitsi jos luonto päättää toisin). Ja tietty saisin ostella mekkoja ja pinkkiä yms.


Poika taas siitä, että sitten mulla olis kaks ihanaa pientä poikaa ja niistä tulis varmasti hyvät kaverit (tiedän kyllä että tulis tytönkin kanssa, mutta luulen että siitä tulis enemmän tappelua, ainakin oman kokemuksen mukaan). Poika tulis myös halvemmaksi kun se peris kaikki Kaapon vaatteet.

Kuva täältä!
 Mulla ei ole vielä mitään tunnetta, että kumpi masussa asustelisi (vai asustaako kukaan). Kaapostakin tuli poikatunne varmaan ekan ultran jälkeen ja sen takia kun Samu oli heti varma pojasta. Saa nähdä milloin tulee joku fiilis vai tuleeko ollenkaan. Eikä sillä sukupuolella ole mitään väliä, on niitä tärkeempiäkin asioita <3.

Mä olen ikionnellinen kunhan musta vaan tulee toisenkin lapsen äiti kesä-heinäkuussa!

P.S. Oon tässä kuunnellut masun elämää dopplerilla ja oon ehkä saanut sykkeet kuuluviin aina välillä! Saa nähä jos ne pikkuhiljaa kuuluis kunnolla ettei tarvii huolestua.

 <3: Jemppu & Toukka rv 9+1

perjantai 14. marraskuuta 2014

Puolitoistavuotias

 Kaapo täytti siis keskiviikkona 1v 6kk ja eilen Ronja tuli kuvailemaan Kaapoa sen kunniaksi. Kaapo oli aika tuimalla päällä ja montaa hymykuvaa ei saatukkaan. Syy oli varmaan se kun jouduin herättämään Kaapon kesken päikkäreiden.


 Keskiviikkona käytiin myös neuvolassa puolen vuoden tauon jälkeen. 
Kaapon mitat (suluissa 1v mitat):
Paino: 10,1kg (8950g)
Pituus: 79cm (74,5cm)
Päänympärys: 48,5cm (47,7cm)

Korttiin kirjotettiin:
''Suloinen, touhukas poika. Kasvaa hyvin ja tasaisesti omilla käyrillään. Ruuat maistuu. Kävelee, joitakin sanoja käytössä, ota-anna leikit kivoja.''


Kaapo ymmärtää hyvin puhetta ja johonkin osaa jo vastata, esim. Jos kysyn onko Kaapolla kakka ja jos ei ole niin vastaa: ei oo. Kaapolta tulee yksittäisiä sanoja: lamppu (osoittaa samalla), lappu (aina kun syödään niin osaa vaatia sitä :D), hauva, ANNA (sana jota mä olen alkanut vihata), ja samat joita kerroin 1v 5kk postauksessakin. Ainiin ja vihdoin meillä sanotaan JOO.

Kaapo kun kiipeää nykyään tuolille niin se on poikkeuksetta seuraavaksi ruokapöydällä... en tiiä miten sen saa uskomaan ettei niin voi tehdä. Ehkä se joskus uskoo sanaa ei.


Kaapo herää aamulla klo 7 yleensä, päikkäreille 11-12 aikaan ja ne kestää sen tunnin, yöunille 19-20 välillä. Eli Kaapo nukkuu sellaset 12h unet useimmiten.


Kaapolla on hampaita edelleen ne 12 ja kolme on just puhjennu ja yks taitaa olla puhkeemassa. Hullua että ne kaikki tulee samaan aikaan, mut ehkä parempi niin. Onneks ei vaikuta yöuniin.

Kaapo on todella temperamenttinen nuori mies, omaa tahtoa löytyy ja kiukkua riittää, mutta kova halimaan on myös. Se on ihan äitin poika <3 (vaikka kyllä se isistäkin tykkää hirveesti)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Äitinä puolitoista vuotta

Mä oon pian (huomenna) ollut äiti puoltoista vuotta. Parasta, mutta myös ehkä rankinta aikaa mun elämässä. Tähän aikaan on mahtunut paljon kaikkea, itkua, surua, iloa, onnea, epäonnistumista ja onnistumista, eniten rakkautta ja huolenpitoa. Äidinrakkaus on jotain niin suurta, sitä ei voi sanoin kuvailla, kaikki mitä olis valmis tekemään lapsensa puolesta.

Sillon kun Kaapo syntyi, tottakai mä olin ihan pihalla, ensimmäinen lapsi ja rankka synnytys takana (jota en osannu edes stressata). Ensimmäiset viikot meni varmasti harjotellessa käytännön asioita ja sektiohaavan paranemisessa. Mä rakastin olla äiti jo ihan alusta asti, ja se tuli kuin tulikin luonnostaan.


Mulle äitiys ja perhe on koko elämä, vaikka välillä menee vähän huonommin ja on kiukkupäiviä. Silti kaikki on sen vaivan arvoista, mä tekisin lapseni eteen mitä vain, niinkuin varmaan suurin osa vanhemmista. Ja tietysti vanhemmuus on muuttanut meidän elämät täysin, ennen Kaapoa elettiin sitä nuoruutta (tosin alle kuukausi 18v synttäreiden jälkeen saatiin testiin ne kaks viivaa, eli ei mennyt hirveen lujaa ainakaan kauaa). Kaapon aikanakin mä oon juhlinut kavereiden kanssa, käynyt laivalla yms. Ei se oma elämä siihen lopu vaikka lapsi syntyykin, toki meneminen vähenee ja lapsen ehdoilla mennään. Mä en oo se supermutsi joka hehkuttaa kuinka yksvee ei oo vielä kertaakaan ollut hoidossa yötä. Kaapo on ollut monesti, eikä se oo siitä rikki mennyt.


 Mä en vaihtais mun elämää mihinkään, vaikka välillä ei jaksaiskaan. Kaapo osaa olla aikamoinen hulivili ja hermojen koettelija. Se kiipee pöydälle ja tv-tasolle, tippuu ja kiipee uudestaan (ei oo ruokapöydältä tippunu), se vaatii, se läpsii (vaan mua ja Samua onneks), se haluaa tahtonsa läpi ja näyttää sen. Mutta Kaapo osaa myös olla ihana hellyydenosoittaja, kyllä me saadaan paaaljon haleja ja pusuja, lauantaina Kaapo melkeen nukahti mun syliinkin, sellaista ei oo käyny varmaan vuoteen.


 Vauva-aika oli ainutlaatuista ja ihanaa, helppoa oikeestaan. Kaapo oli todella helppo vauva, vaikka oli aika alusta asti päivisin paaaljon hereillä. Yöt meillä on nukuttu kuukauden ikäisestä asti, tosin yösyöttöjä oli kauan, mutta muuten öisin nukuttiin silloin jo. Nykyään Kaapo nukkuu 12-13 tunnin yöunet, eli itekkin saa nukkua sen 10h putkeen, paitsi viime yönä kun Kaapon lelu piipitti olkkarissa vähän väliä, mikälie kosketushäiriö.
 

 Elämä tulee kesällä muuttumaan paljon, kun toinen vauva syntyy, mutta eiköhän siihen nopeasti totu. Kaapo ei tietenkään oikeen ymmärrä, että vauva on tulossa, mutta ehkä se tulee konkreettisemmaksi kun masu kasvaa. Tottakai se jännittää kun syksyllä Samu menee kouluun ja me jäädään kolmisteen, mutta eiköhän me selvitä siitäkin.

 
 
Mä rakastan olla tän pienen miehen äiti <3