keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Viime päivinä

Kolme yötä vanhassa kodissa ja se on moro. Kaikki ärsyttää nyt tässä, ei tekis mieli siivota tai mitään muutakaan. Uusi koti on siivottu ja parit verhot ripustettunakin. Turhauttaa, jos ei oo vielä tullu selväks niin mä oon kaikkimullehetinyt-ihminen.

Mutta tosiaan viime päivinä...





... ollaan puistoiltu poikien kanssa.


... vietetty sadepäivää leikkien legoilla olkkarissa, yleensä en (ainakaan vapaaehtoisesti) levitä leluja olohuoneeseen. Tai anna Kaapon tuoda montaa kerrallaan.



... nautittu aurinkoisista keleistä. Mä oon niin ylpee Kaaposta kun se vihdoin uskaltautui isojen keinuun!


... Oon ihastellut ja kauhistellut sitä tosiasiaa, että mun molemmat pojat on jo niin isoja.



Harvinaista saada toi edes kuvaan... <3
... viime viikolla mun paras ystävä Cecci synnytti pienen täydellisen poikavauvan <3 musta tulee sylikummi.

Ja pääsinkin sairaalaan näkemään pojan ekaa kertaa <3 oon niin onnellinen ja ylpee kummitäti!

... Lauantaina oltiin mun äidillä kylässä ja pojat sai leikkiä serkkujen kanssa.

... Eilen saatiin avaimet uuteen kotiin ja se on nyt valmis muutettavaksi. Aika huonoon kuntoon oli jätetty mutta Samun sisko ja Johku auttoi mua siivoomaan sen. Nyt vaan ootellaan...

Eteisestä otettu. Ekana vasemmalla Peetun huone, sitten wc ja Kaapon huone. Päädyssä näkyy parvekkeen ovi ja olkkaria. Oikealla heti toinen wc.
Tänne tulee pyykkikone ja varmaan pyykit kuivuu myös täällä. Toi lattia on kauhee, ehkä se joskus kokee muutoksen esim. dc-fixillä.
Yritin jo laitella verhoja, mutta nipsut loppu kesken. Tämä olkkarista.

Keittiö.

Peetun huone.
Poikien ovissa on tommosilla tarrakirjaimilla nimet. Noiden keltasten verhojen taakse tulee vielä toiset jotkut pimentävät verhot. On muuten kätevää kun on peräkkäin verhotangot.
Tänä aamuna niin söpö! Iso jätkä jo.

Tämäkin aamulta, käytiin puistossa.
Ehkä ens viikolla pääsen tekemään kunnon asuntopostauksen uudesta kodista, kunhan kaikki saadaan paikoilleen!! Ihanaa.

<3: Jemppu

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Tuleva syksy

Kaksi vuotta sitten mä tuskailin Kaapon päiväkotiin laittoa.

Se tuntui pahalta, mutta mä koin koulukäynnin tärkeänä ja tietty koen vieläkin, mutta mä oon myös sitä mieltä että pitää nauttia siitä ajasta kun on mahdollista olla kotona lasten kanssa. Kliseisesti ne on pieniä vaan kerran ja mä haluan olla 100% läsnä, en tiedä mitään parempaa kun olla äiti. Jälkeenpäin ajateltuna, ei todellakaan olis pitänyt lähteä silloin vielä opiskelemaan, vaikka eihän se sitten kauaa kestänytkään. Kaapo ehti olla 3kk päiväkodissa kunnes tulin raskaaksi ja päätin jäädä kotiin. Varmaan paras päätös mun äitiyden aikana. Kaapo pärjäsi päiväkodissa tosi hyvin, mutta omasta mielestä 1v 3kk on ihan liian pieni päiväkotiin, varsinkin jos on mahdollista olla kotona.

Tällä hetkellä mun opiskelut on tauolla ja tarkoitus oli aloittaa ne tammikuussa, mutta mä oon aika varma että lykkään vielä ainakin ens syksyyn asti. Poikien kanssa kotonaolo tuntuu miljoona kertaa tärkeemmältä. Kaapo tosin aloittaa vähän yli kuukauden päästä kerhon, sekin tuntuu tavallaan vaikealta. Hetkittäin koen siitäkin huonoa omaatuntoa, että oisin jotenkin laiska kun en voi hoitaa toistakin lasta kun yhden kanssa kummiskin oon kotona. Mutta toisaalta pitää ajatella myös sitä lastakin, Kaapo on 3v ja tiedän kerhon olevan pelkästään hyväksi, meille kaikille. Ja sit taas järjellä ajatellen, se on vaan kerho eli kahdesti viikossa kolme tuntia kerrallaan erossa.

Kaapo itse puhuu innoissaan kerhoon menosta, kuinka kerhorepussa on eväät ja niitä syödään siellä ja leikitään. Aina kun ollaan puistossakin niin olis hirveesti menossa jo kerhoon. Parempi niin, olis varmasti hankalampaa jos olisi ujo lapsi joka jännittäis kaikkea kauheesti.

 On kuitenkin myös aika kivaa, että saadaan Peetun kanssa kahdenkeskistä aikaa ja tehdä rauhassa asioita, kuten vaikka käydä kaupoilla ja näkemässä pienempiä kavereita. Kaapon kanssa on kuitenkin helppo lähteä kahestaan vaikka puistoilemaan kun se saa siitä niin paljon enemmän irti mitä Peetu, vielä.

Muuten syksy tulee olemaan ihan tavallinen, Samulla alkaa vika vuosi amista ja me ollaan kotona. Ehkä voisi jonkun harrastuksen aloittaa, katotaan nyt. Aion todella nauttia, koska tuleva syksy voi olla mun viimeinen kotona.

Vaikka koenkin ajoittain huonoa fiilistä näistä asioista, niin kyllä mä enemmän oon positiivisella mielellä tulevasta. Kaikki järjestyy kyllä!







Cecci on ottanut nää kuvat kun Kaapo oli 1,5v! <3 mikä pieni.

<3: Jemppu

torstai 7. heinäkuuta 2016

Haaveita tulevasta kodista

Nyt on kaikki asiat hoidettu mitä voi hoitaa, muuttoa varten. Nyt pitää vaan pakata ja odotella. Liian monta päivää muuttoon, en jaksaisi yhtään odottaa. Mulla on pieni stressi päällä kaikesta pienestä. Pyörittelen päässäni tulevia huonejärjestyksiä ja sisustusta. Ihanaa muuttaa, se on vähän niinkuin uus alku.

Vaikka muutetaankin alle kahden kilometrin päähän tästä kodista, se on silti iso muutos. Kauppaan tulee olemaan pidempi matka ja myös Kaapon syksyllä alkavaan kerhoon. Mä tosin en koe niitä ehkä negatiivisesti, onpahan pakko liikkua kotoa johonkin. Tykkäänkin yleensä poikien kanssa liikkua kotoa, täällä hajoilee seinät päälle jos liikaa on.

Ihanaa päästä sisustamaan Peetulle omaa huonetta ja meille makkaria! Ja sitten saadaan molemmat joskus nukkua aamulla pitkään kun sänky ei oo olkkarissa. Viimeistään ensi kesänä aion laittaa parvekkeen kuntoon, haluan sinne puiset lattiaritilät, pienen pöydän ja tuolit ja isomman altaan pojille kun mitä nyt on. Parvekkeelle paistaa aamuaurinko, ja voin jo kuvitella itseni juomassa aamukahvia partsilla.

Tänään lähdettiin aamulla poikien kanssa vesisateeseen pomppimaan ja aloin miettiä tulevan kodin toista vessaa, joka saa toimittaa myös kodinhoitohuoneen virkaa. Eli sinne aina märät sadevaatteet ja muut kuivumaan ulkoilun jälkeen. Se onkin sopivasti heti ulko-oven vieressä.

En malta odottaa että pääsen laittamaan meidän kodin kuntoon!!

Ostin tämmöset muistoboksit poikien ultrakuville, raskausajan neuvolakorteille ja muulle pienelle.
Peetu ei niin arvostanut sadekeliä :D
Viime viikolta kun oli lämmin.
Eiliseltä
Näiden kuvien välillä on tasan vuosi <3 meidän vauva on jo iso poika.
Huomenna mennään mun äitille ja viikonlopun aion pyhittää pakkaamiselle.

<3: Jemppu

maanantai 4. heinäkuuta 2016

4h + k

Melkein vuoden päivät oltiin asuntojonossa kunnes viime tiistaina tuli sähköposti jossa meille tarjottiin 90 neliöistä neliötä noin kilometrin päästä nykyisestä kodista. Samana päivänä käytiin katsomassa asuntoa ja mä jo sieluni silmin näin meidät asumassa siinä.

Molemmat pojat saa kokonaan omat huoneet (nyt Peetun huone on varasto sen lisäks että Peetu nukkuu siellä). Me saadaa oma makkari, kun nykyään ollaan olkkarissa. Asunnossa on iso olkkari jossa on kaks isoa ikkunaa. Iso parveke ja KAKSI vessaa, mitä luksusta. 

 Muutto on näillä näkymin 23.7, avaimet tosin saadaan jo 19.7 ja silloin aionkin siivota asunnon lattiasta kattoon! Mulla on vaikka mitä suunnitelmia asunnon suhteen ja odotan innolla jo muuttoa!

Mutta nyt mä nautin hetken poikien päikkäriajasta ja laitan koneen pois. Tänään illalla haetaan Kaisan kanssa muuttolaatikoita että päästään pakkaileen.

Alla pari kuvaa uudesta kodista.

Olkkari ja vähän näkyy parveke.
Keittiö. Toi ikkuna on vähän hassu. Olkkarista kuvattu.
Toinen wc. Toisesta en ottanut kuvaa.
Mun ja Samun huone.
Tämäkin mun ja Samun huoneesta. Poikien huoneista en edes ottanut kuvia :D
Hauskaa viikonalkua!

<3: Jemppu

lauantai 18. kesäkuuta 2016

PEETU 1V

Vuosi sitten oltiin jorvissa odottamassa suunnitellun sektion alkamista. Jännitti vähän, mutta aika rauhallisia oltiin molemmat ihan loppuun asti. Klo 14.30 syntyi täydellinen pieni poika jota mulle pikaisesti näytettiin. Siitä Peetu vietiin putsattavaksi sekä punnittavaksi ja hetken päästä tuotiin mun rinnalle hetkeksi ja itkevä poika rauhoittui heti. Se tunne oli täysin uusi sekä maailman parhain. Kaapon kanssa en sitä kokenut (tai tietysti koin, mutta seuraavana päivänä ja todella kipeänä).

Peetun kanssa sairaalapäivät oli ihania, mä oikeesti tykkäsin olla siellä ja nuuskutella mun vastasyntynyttä. Nyt ne päivät on vaan kauniita muistoja ja on aika kertoa millainen on meidän YKSIVUOTIAS.

Mitat tulee myöhemmin, mutta muuten aion kirjoitella kaikesta.

Ruokailu:

Peetu syö meidän kanssa samaa ruokaa, eli perus kotiruokaa. Juo myös normaalia maitoa. Leipää, sosetta tai rahkaa aamulla ja illalla. Välipalaksi myös yleensä jotain noista. On maistellut paljon kaikkia eri juttuja. Ei tykkää banaanista eikä mustikkarahkasta. Vedenjuonti on myös aika tylsää pojan mielestä.

Liikkuminen: 

Peetu liikkuu pääsääntöisesti konttaamalla, mutta päivä päivältä kävelee enemmän. Kävelee max 10 askelta kerralla, mutta aika pitkiä matkoja jo. Ei onneksi osaa kiivetä sohvalle tms vielä.

Rytmi: 

Peetu herää 6-7.30 välillä suunnilleen, nukkuu päiväunet 12-14 ja menee yöunille klo 19. Pojilla on muuten täysin samanlainen rytmi nukkumisien kanssa. Tosin luulen ettei Kaapo enään kauaa nuku päikkäreitä. Peetu myös edelleen heräilee yöllä, mutta aloitan taas unikoulun pian niin katsotaan kauan menee. Peetuhan ehti hetken jo nukkua täysiä öitä. 

Luonne:

Peetu on aika iloinen vauva/lapsi. Mutta myös näyttää kun hermot menee ja nehän myös menee. Suurimmaksi osaksi Peetu ärsyyntyy Kaapon kiehnäämisestä. Nauraa myös kyllä paljon, Kaapon jutuille usein. 

Muuta:

Käyttää vaippakokoa 6.
Vaatekoko on 80-86cm.
Ei selkeitä sanoja. Paitsi usein sanoo anna, mutta yleensä tahattomasti. Matkii kun sanoo Kaapo. (Paapo)
Syö tuttia edelleen, se pitäisi kyllä jo jättää pois.
Vilkuttaa ja taputtaa.
Pudistaa päätään jos ei halua esim syödä enään. 
Omistaa järjettömän isot ja kauniit siniset silmät.
On aika täydellinen pikkumies.



JA YKSIVUOTIAS! <3
Tää on ihan älyttömän haikeeta, että meidän toinenkin vauva saavutti jo vuoden iän. Aika vaan menee liian lujaa kun lapset on pieniä. Koska todella usein tulee ajateltua että hetkinen miten se osaakin jo tehdä niin ja näin. Koitetaan nauttia näistä pienistä, ei varmaan ajankulu ainakaan hidastu matkan varrella.

Kahdelta meillä alkaa Peetun syntymäpäiväjuhlat, kirjoittelen niistä myös pian! Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3: Jemppu

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Vuosi kahden äitinä!

Alle kaksi viikkoa niin oon ollut vuoden ajan kahden pojan äiti! Peetun myötä asiat ja oma ajatusmaailma on muuttunut ihan hirveesti. Peetun myötä...

... Me ollaan ulkoiltu todella paljon, lähipuistossa käydään monta kertaa viikossa. Kun oli vaan Kaapo, mulla oli aika kynnys lähteä. Ehkä mä olin jotenkin epävarma itsestäni äitinä, nyt kun on Peetukin niin on ihanaa lähteä puistoilemaan ihan kolmisteen.

... Musta on tullut oikeesti aika itsevarma äiti. Mä tiedän pärjääväni tilanteesta kun tilanteesta. Pahin koettelemus oli se oksennustauti, olin siis ainoa meistä joka selvisi ilman sitä. Hoidin sitten perheen ja kodin sen aikana (muutenhan en hoida ;D)

... Oon tajunnut miten ihanaa on pukea pojat samanlaisiin tai samankaltaisiin vaatteisiin. Maailman söpöintä!

... Oon saanut huomata miten poikien välille on syntynyt yhteys, se näky kun ne nauraa yhdessä jollekkin tai jos Kaapo naurattaa Peetua, ei kauniimpaa! <3

... Kaaposta on kuoriutunut huolehtiva isoveli. Jos Peetu itkee niin yleensä Kaapo menee sanomaan että ei hätää tms.

... Saan ihmetellä miten 11kk ja 3v osaa jo tapella. Vielä se on hauskaa, mutta luulen että pian se ei enään olekaan niin hauskaa.


 ... Mun vauvakuume ei oo kadonnut mihinkään. Peetu on ollut suht helppo tapaus myös, Kaapo oli kanssa. Toki huonoina hetkinä ajattelen ettei enään ikinä mitään vauvaa, mutta hyvinä hetkinä ajattelen sopivani isonkin lapsilauman äidiksi. 

... Pidän Peetua paljon vauvampana kun Kaapoa aikoinaan. Mun mielestä Peetu on enemmän sellanen, on toki ollut myös haikeampaa kun Peetu kasvaa kun mitä Kaapon kanssa oli. Kaapon aikana odotti kehitystä ja Peetun kanssa taas ajatteli/ajattelee että pliis älä kasva enempää!

... Nautin mun vähästä vapaa-ajasta älyttömän paljon. Tällä hetkellä odotan perjantaita kun kuuta nousevaa, vähän sidukkaa ja hemmetin hyvää seuraa! Myös sitä parisuhdeaikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla, koska sitä ei ole hirveesti. Odotan siis myös juhannusta koska saadaan koko viikonloppu lapsivapaata, kiitos mun äidin!


... Kynnys laittaa lapset hoitoon on isompi. Peetua on hoitanut vaan mun äiti ja Samun äiti, enkä tiedä jättäisinkö/antaisinko edes kenellekkään muulle.  Kaapoa on hoitanut moni muukin, mutta sillon myös menojalkaa vipatti enemmän. Nytkin on jo 2kk siitä kun pojat on ollut hoidossa, mutta asiaan vaikuttaa varmasti sekin että Samu hoitaa poikia silloin kun mä oon viihteellä. Silloin kun pojat on hoidossa niin en todellakaan käytä sitä aikaa omiin juttuihin vaan panostetaan yhdessä oloon Samun kanssa.

... Vapaa-ilta tuo mukanaan yleensä jäätävän olon ja sen unohtamiseen menee hetki, yleensä yli kuukausi. Ehkä siihen vaikuttaa myös seuraavan aamun herääminen aikaisin poikien kanssa.

... Jopa hetken rauhassa istuminen on harvinaista herkkua, okei meidän pojat nukkuu yleensä samaan aikaan päiväunet ja menee myös yöunille ajoissa (19), mutta muuten päivät on aikamoista vahtimista. Kaapo on siis aika takiainen, koko ajan Peetun kimpussa ja Peetu ei sitä aina arvosta. Ja tällä hetkellä Peetu on löytänyt keittiön kaapit ja laatikot, eli senkin takia saa juosta koko ajan perässä.



... Olen huomannut, että sitä tosiaan voi rakastaa toista lasta ihan yhtälailla kun sitä ensimmäistäkin. Vaikka aikoinaan luulin, etten voisi ketään rakastaa niin paljon kun Kaapoa. Kappas vaan, tässä sitä ollaan kahden yhtä rakkaan pojan äiti.

... Olen melkein unohtanut, millaista oli olla yhden äiti tai ei kenenkään äiti. Musta tuntuu kuin Peetu olisi ollut aina meillä <3

... Arki on paljon kivempaa, mä tykkään siitä kun on paljon tekemistä eikä ehdi tulla tylsää. Kaksi lasta on eri kuin yksi lapsi, mutta mä tykkään niin paljon enemmän elämästä nyt kahden lapsen kanssa. Ei paljon ehdi tylsää tulla, hyvässä ja pahassa!


Peetun takia oon onnellinen kahden pojan äiti. Vaikka välillä on huonoja päiviä, niin en silti vaihtais tätä mihinkään. Rakastan olla noiden äiti, enkä pelkää silti myöntää kaipaavani myös omaa elämää ja vapautta sillon tällön. Koska on ok olla myös muutakin kuin äiti.

<3: Jemppu

torstai 2. kesäkuuta 2016

18x jatka lausetta

Koska kaikki muutkin niin minä myös!

En ymmärrä... Kaapon uhmaikää tai logiikkaa. Esimerkiksi aamulla sanoi Peetulle: "Minä lakastan sua" ja minuutti sen jälkeen "En tykkää susta Peetu" eli mieli muuttuu sekunneissa.

Seuraavaksi ajattelin... ottaa aurinkoa parvekkeella kun pojat nukkuu. Tosin tähän ei vielä paista edes aurinko.

Viime aikoina... oon viettänyt hirveesti aikaa vaan Kaapon kanssa. Tiistaina oltiin korkeasaaressa Ceccin ja Oliverin kanssa, viime perjantaina siellä äitillä ja tänäänkin Ceccillä. Mut on se ihanaa kun voi antaa vaan toiselle lapselle aikaa! <3

En osaa päättää... mitä drinkkejä tekisin ens viikon perjantaina. Äiti toi mulle siis vodkapullon niin ajateltiin mun kaverin Sannan kanssa tehä jotain drinkkejä.

Muistan ikuisesti... Peetun syntymän <3 Kaapon syntymää en koska nukuin sillon :D seuraavat päivät kyllä on muistissa. Silti haave kolmannesta on suuri <3

Päivän paras juttu... tämä hetki. Kuuma parveke ja kylmä battery!

Noloa myöntää mutta... toivon tosi paljon että Kaapo menee Samun vanhemmille ens viikonlopuksi. Kaks päivää ilman uhmaa ois tosi kova juttu.

Viikko sitten... vaihdoin olkkarin järjestystä, ostin Kaapon huoneeseen ihanan tuolin. Siivosin, siivosin ja siivosin.

Kaikista pahinta on... huoli lapsista. Oon ihan ylihysteerinen esim Kaapon kanssa. Varsinkin ulkona ilman että se on rattaissa. Kaapo ei kauheesti tottele niin pelkään että juoksee auton alle tms. Tosin en usko että mun kanssa se on edes mahdollista kun koko ajan komennan lähemmäs.

Salainen taitoni on... en osaa mitään :D

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... tietysti että selvittäis terveinä koko elämä. Mutta vähän realistisempi olisi että aika menis nopeesti ja olisi ens perjantai!!

Minulla on pakkomielle... järjestää pyykit telineeseen järjestyksessä, niinkun ihmisen mukaan. Ja sillon kun Peetu oli vauva niin sen vaatteet niinku et bodyt, housut, räsyt yms oli omilla paikoillaan.

Söin tänään... jauhelihakastiketta, spagettia ja porkkanaraastetta.

Ärsyttävintä on... Samun kiukuttelu.

Tekisi mieli... ottaa vaan aurinkoa koko päivä partsilla.

Minusta on söpöä... poikien välinen yhteys, toki sekään ei oo aina söpöä.

Hävetti... joka kerta kun Kaapo kiroilee.

Olenko ainoa jonka mielestä... on hullua että ollaan Samun kanssa oltu 4,5 vuotta yhdessä :D

En nyt jostain syystä saa kuvia tähän, mutta ens kerralla sitten.

<3: Jemppu