torstai 7. elokuuta 2014

Change is never easy, you fight to hold on, and you fight to let go!

Heippa taas pitkästä aikaa!

Meillä on kotona niiin kuuma, ihan sairaan kuuma. Aamusin ei oo ihan hirveen kuuma, mut iltapäivät on jotain helvettiä. Kaapo kummiskin jaksa touhuilla, tosin se on kotona pelkällä vaipalla. Me ollaan puuhailtu kaikenlaista, ollaan käyty päiväkodilla harjottelemassa ja nyt käydäänkin joka päivä ennen kun se alkaa.

Se on tositositosi haikeeta mulle, että Kaapo menee päiväkotiin. Mua itkettää, pelottaa, jännittää, ahdistaa, mutta toisaalta ihan kiva että pääsee muiden lasten kanssa päivittäin tekemisiin. Tänään mulla oli Kaapon omahoitajan (vai mikä se on :D?) kanssa keskustelu, jossa meni joku puolisen tuntii. Kaapo meni siks aikaa ulos muiden lasten kanssa, eikä edes huomannu et olin poissa. Tosi hyvä jos Kaapolle sinne jääminen on noin kivutonta, mutta sen näkee sitten.

Mä en oo yhtään ehtiny stressaa koulua tai ajattelemaan sitä koska kaikki ajattelu johtaa vaan siihen ajatukseen, että mun pieni reipas poika menee päiväkotiin. Mä varmaan itken ihan hulluna kun mun pitää jättää mun rakas sinne yksin. Mä tiedän että Kaapolla on siellä hyvät hoitajat ja paljon kavereita, että kaikki menee hyvin ja poika varmasti viihtyy siellä. Silti tää  on mulle tosi iso juttu, nytkin mä itken täällä. Mä en vaan pysty käsittää, että aika meni näin nopeesti ja nyt ollaan jo tässä pisteessä.

Ensimmäinen päivä on varmasti yhtä vuoristorataa, toivottavasti en hirveesti siel koulussa pillitä :D

Tiedän etten oo yksin näiden ajatusten kanssa, ja se taitaa olla suurimmalla osalla silleen että äidille se on rankempaa kun lapselle. Varmasti siihen tottuu nopeesti itekkin, eikä se tunnu enään niin haikeelta, ainakin toivottavasti.

Mutta joo sit ilosempia juttuja. Me ollaan käyty katsomassa Kaapon kummitädin ihanaa pientä vauvaa ja ihanaa oli päästä puhumaan Ceccin kanssa omia juttuja pitkästä aikaa. Cecci sai vihdoin kämpän täältä lähempää ja sekin saa mut äärettömän onnelliseks <3

Mulla oli eilen synttärit, täytin siis 20v. Apua, kun oonkin vanha! Käytiin eilen mummolla syömässä ja siitä menin näkemään Emmaa ja Johkua, Samu vahti siis Kaapoo, eli sain ihan omaa aikaa. Lauantaina lähetään laivalle juhlistamaan mua ja Johkua, kun se täyttää huomenna 18 ;).

Mutta eipä tässä muuta, ihanaa viikonloppua jo valmiiksi!


Siskokin oli yökylässä pari viikkoo sitten <3


Ihana pienokainen <3 

Elämäni rakkaus <3

<3: Jemppu & Kaapo

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Life is beautiful

Hei vaan ja ihanaa lauantaita!

On ollut taas mukamas kiire etten oo ehtinyt blogia päivitellä. Viime viikonloppuna oltiin Samun kanssa syömässä ja leffassa, kun Kaapo meni Samun vanhemmille yökylään. Lauantai-aamuna vietiin Kaapo ja siitä kaupan kautta kotiin vähän siivoilemaan. Illemmalla omppuun syömää ja 18.45 leffaan. Käytiin siis kattomassa toi naapurit ja voin kyllä suositella, oli sika hauska leffa. Sieltä sitten vielä kotiin kattomaan leffaa ja nukkumaan (ilman yöherätystä).  Ja sunnuntaina kahen aikaan vielä parit kaupat ja Kaapo kotiin.


Kaaposta on tullu sellanen halija ja pusuttelija. Ainakun isi tulee niin mennään halimaan jalkaa. Ja mami saa pusuja joka päivä monen monta, ihana iso poikani <3

Tällä viikolla on ollut aika jännät paikat kun tiistaina puhuin Ceccin (Kaapon kummi) kanssa ja se siellä toisessa päässä supisteli vähän väliä. Seuraavana iltana hälle syntyi ihana pieni poika <3 luultavasti ens viikolla mennään Kaapon kanssa moikkaamaan uutta kaveria ja kummitätiä. 

Mulla on luonnoksissa parikin postausta, kunhan sais inspiraation kirjottaa ne loppuun :D




Tämmösiäkin päiviä on ollu muutama :/

torstai 10. heinäkuuta 2014

The days are long but the years are short!

Voi ahdistus sentään!

Mitä lähemmäs elokuun 18. päivä tulee, sitä enemmän ahdistaa ja ehkä vähän itkettääkin. Tää on niin perus, mutta miksi aika juoksee, kun haluis sen matelevan? Mihin meni vauvavuosi ? Miten ihmeessä mun neljäkilonen tuhiseva sintti on yhtäkkiä yhdeksänkilonen kävelevä höpöttäjä? Kuinka vastasyntyneestä kuoriutuikin tollanen höpöttävä taapero?

Ihan tosissaan mä ihmettelen miten aika menee näin nopeasti, mun pieni vauva menee jo päiväkotiin. Sinne se menee muiden taaperoiden sekaan leikkimään ja oppimaan uutta. Mua jännittää ihan järjettömästi, että miten se pärjää siellä ja miten mun ajatukset pysyy ensimmäisten päivien ajan koulujutuissa. Onneks Kaapo ei vierasta ja tottuu nopeesti muihin ihmisiin. Mutta onhan se ihan eri juttu tarhassa.

Tää on mulle henkisesti iso, ilonen ja silti raskas asia. Välillä on kunnon paskamutsi-fiilis, koska eihän Kaapo oo elokuussa kun vasta 1v 3kk, mutta toisaalta tulevaisuuden takia mä tän teen, että mulla on enemmän tarjottavaa Kaapolle. Haluun että Kaapo saa harrastaa kun on sen aika ja muutenkin että voidaan elää taloudellisesti omillaan jossain vaiheessa.

Mä uskon että Kaapo nauttii siitä että pääsee lasten seuraan ja saa leikkikavereita. Kaapo tykkää ihmisistä niin paljon, että varmasti on ihan onnessaan päiväkotiin pääsystä. Mä tiedän, että ekana päivänä itkettää (ainakin mua) mutta se taitaa olla aika normaalia. Mä tuun varmasti panikoimaan ja kirjottamaan tästä aiheesta vielä, mutta nyt koitan nauttia tästä yhteisestä ajasta mun vauvan kanssa <3





Miten tästä..

..tuli yhtäkkiä tällainen ? :(

Rakkaudella: Jemppu & Kaapo 1v (ylihuomenna) 2kk

Kesä

Huh hellettä sanon minä!

Ihanaa kun on ollut lämmin ja päässyt kunnolla ulkoilemaan Kaapon kanssa. Tiistaina oltiin koko päivä Vasikkasaaressa mun äidin ja siskon kanssa. Siellä me uitiin Kaapon ja Vilman kanssa, otettiin arskaa, syötiin grilliruokaa ja otettiin rennosti. Tai miten nyt rennosti, kun Kaapon perässä sai juosta tiuhaan tahtiin. Kaapoa kiinnostaa ihan hirveesti varsinkin koirat ja pallot, ja niitäkös siellä riittikin. Siinä menikin se päivä mukavasti. Muutenkin ollaan vietetty paljon aikaa ulkona, ei täällä saunassa pysty koko aikaa olemaan.

Tässä asunnossa on kesällä sairaan kuuma, ikkunoitakaan ei viitti kokonaan avata koska ne on aika matalalla. Talvella täällä on sit taas tosi kylmä.. ikinä ei oo hyvä. Tänään onkin näköjään vähän huonompi ilma, no eipä haittaa kun me ollaan menossa mun mummolle kylään Kaapon kanssa. Forecassa kyllä lupaili pelkkää aurinkoo, no ehkä pitää ottaa parit vaatteet mukaan varmuuden vuoks ni ei tarvii pojan läkähtyä.

Kesä on mennyt tosi nopeesti, vaikka kesäkuussa ei niin lämmin ollut edes. Aina se vaan menee vaikkei paljoo mitään tekiskään, kohta on taas syksy ja talvi. Pitää nauttia näistä keleistä vielä kun pystyy. Haluisin kauheesti mennä rannalle Kaapon kanssa, mutta ei pahemmin oo ketään seuralaista ja se vois olla aika tylsää kahestaan.

No ehkä viikonloppuna jos kelit suosii :)


Kaapo ja Paavo <3
Partsilla



Kaapon partsiallas (sinisiä ei ollu)
Vasikkasaaressa odotettiin ruokaa



Syötiin viinirypäleitä
Söpöliini <3





















Ihana kesä :)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Family is not an important thing, It's everything

Eilen mentiin heti aamusta mun äidille Kaapon kanssa. Siellä Kaapo hirveesti tykkäs olla parvekkeella ja ravata edes takas sisään ja ulos ovia paukutellen. Siellä oltiin koko päivä ja mun pikkusisko Vilma kävi Kaapon kanssa pari kertaa ulkoilemassakin. Kaapo söi ja nukku vajaan parin tunnin päikkärit, sit taas touhuiltiin ja mummin kanssa kävi vähän kylpemässäkin. 

Oli ihanaa vaan istuu parvekkeella ja jutella, syötiin myös siellä, kotiinkin tultiin vasta viiden jälkeen. Olis ollu niin tylsää istuu koko päivä vaan kotona. 

Pakko sanoa, että perhe on yksinkertasesti paras. Ja mulle perhe tarkottaa perhettä, eikä vaan Samua ja Kaapoa. Mun äiti ja sisarukset on mulle edelleen yhtälailla perhettä. Oon niin onnellinen, että asutaan äitin kanssa lähekkäin ja ollaan näin hyvissä väleissä. Sama mummon ja sen miehen Sepon kanssa (joka on mulle kyllä ihan ukki vaikkei verisukulainen ookkaan) nekin on mulle perhettä, pidetään yhteyttä niihinkin vähintään viikottain ja käydään usein Kaapon kanssa siellä kylässä. 

Kyl nyt ymmärtää arvostaa enemmän hyviä perhevälejä, kun ennen Kaapoa. Oma lapsi muuttaa ajatusmaailmaa niin paljon, ja se on vaan hyvä juttu. Tulee pidettyy enemmän yhteyttä kun sillon pari vuotta sitten ku oli kiire vaan mennä ja mennä. Tässä vaiheessa jo ymmärtää asioiden tärkeysjärjestyksen <3

Ei mulla muuta :) 


Kuvat täältä

torstai 3. heinäkuuta 2014

Viimeaikaisia kuulumisia

Huomenta!

Tässä on taas ollut pieni kirjoitustauko, Kaapolla on flunssa, joten meillä on nukuttu huonommin ja oltu pahalla tuulella. Tosiaan ennen tätä flunssaa, Kaapo oli just alkanu nukkumaan kokonaisia öitä ilman maitoa, mutta nyt öisin herännyt varmaan viis kertaa itkemään. No toivotaan, että kunnon yöunet jatkuu flunssan jälkeen.

Kaapo tosiaan menee elokuussa päiväkotiin, joten meillä on alkanut itsenäisen syömisen harjottelu. Se on sotkusta ja ei oikeen suju vielä, mutta hiljaa hyvä tulee. Tai tässä tapauksessa toivottavasti nopeesti hyvä tulee, se jää nähtäväksi. Puhuttiin Samun kanssa että joka päivä yks ateria itse, pakkohan se on. Kaapo osaa juoda nokkamukista (nykyään) mutta se on aina pakko heittää pois parin huikan välein. Harjotus tekee mestarin varmasti tässäkin asiassa. 

Heinäkuun aika olisi tarkoitus ainakin myydä Kaapon pieniä vaatteita ja ostaa ehkä pari isompaa. Pahemmin ei oo mitään suunnitelmia, mutta ois ihanaa kun ilmat lämpenis ja pääsis viemään Kaapoa rannalle yms. Kaapo nauttii uimisesta ja pihalla touhuumisesta tosi paljon. Ukilla oltiin joka päivä pihalla ja lämpiminä päivinä käytiin uimassa ja saunassa. Joten kiitos lämpimiä kelejä tänne, että pääsee rantsuilemaan. 

Vielä Kaaposta sen verran, että siitä on tullut ihana halija ja pusuttelija. Tosi paljon tulee jalkaan kiinni halailemaan ja pusuja annetaan suu auki :D


Myös tuttipullojuomisesta ois hyvä päästä ennen elokuuta!

Kaapo oppi kiipeemään sohvalle joku kuukaus sitten ja tykkää kiivetä syliin :D

Kaapo harjoitteli syömistä.

Olin perjantaina juhlimassa veljen ja sen kämppiksen 22-vuotissynttäreitä. Oli ihan kiva olla tuulettumassa ja kiva että äiti oli mukana. Mulla on ihana perhe <3



Ihanaa loppuviikkoa :)

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kummius ?!

Mitä on kummius?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ainakaan sitä miten mun kaks kummia on ollu mun elämässä. Niistä on tasan yks kuva ja se on mun ristiäisistä, eipä oo pahemmin näkyny eikä kuulunu. En oikeestaan ees tiedä ketä ne on. Mulla on kolme kummia ja yks niistä pitää yhteyttä, mutta sitä kiitollisempi mä oon siitä yhestä. Mielummin 1 hyvä kun kaks huonoa. Mun kummitäti Anu asuu melkeen meiän naapurissa ja nähään sillon tällön, se on mun äidin paras ystävä ja äiti mun yhdelle parhaimmista ystävistä (ja kahdelle serkulle).

Mun mielestä kummius on sitä, että sitä kummilasta tavataan ja halutaan tietää sen asioista. Että välitetään ja ollaan oikeesti kiinnostuneita, ei vaan se titteli. Eikä silleen et joo nähään vaan kerran vuodessa synttäreillä, se on kyllä ymmärrettävää jos asuu jossain kauempana. 

Jos musta joskus tulis jonkun kummi, ni kyllä mä olisin sen lapsen elämässä. Mua todellakin kiinnostais sen lapsen elämä, haluisin nähdä niin paljon kun on mahdollista ja muutenkin ei se oo pelkästään se lapsi. Olettaisin, että jos joskus musta tulis kummi niin se ois jonkun hyvän kaverin lapsi, eli sen lapsen vanhempiinkin pitäisin yhteyttä. 

Nytkin kun mun hyvä kaveri Cecci saa vauvan, mä varmasti tuun olemaan paljon sen lapsen elämässä (niin paljon ku niille käy :D) vaikka en kummi ookkaan. Cecci on Kaapon kummitäti, että varmasti edelleen nähdään paljon kun senkin poju tulee maailmaan. Ja edelleen mua kiinnostaa myös Cecci ei pelkästään se kasvava lapsi sen masussa, vaikka sekin on mulle jo nyt tärkeä, ja on ihanaa että vihdoin joku läheinen ystävä saa lapsen. 

Suosin myös sukulaisia kummeiksi, Samun sisko Janette on Kaapon kummi. Vaikka niilläkin on taukoja ettei niin usein nää, niin silti sitä kiinnostaa kummipoikansa/veljenpoikansa elämä ja asiat. Ja sen tietää, että se ei katoo Kaapon elämästä ikinä mihinkään. 

En ymmärrä miks halutaan kummiksi vaikka tietää ettei oo aikaa sille lapselle. Mitä hienoo siinä on ? Täytyy tarkkaan miettiä kelle se on oikeesti tärkeetä, ketä oikeesti kiinnostaa muukin kun se että voi sanoo itteensä jonkun kummiks. 

Mun ystävät joita en paljoa raskausaikana nähnyt, on nyt tosi paljon mun ja Kaapon elämässä. Viikottain pidetään yhteyttä ja nähdään usein, niitä kiinnostaa myös minä, mutta Kaapostakin on tullu osa niiden elämää koska se on nyt osa mua. Se on hienoa, koska vaikka mun kaverit on mua nuorempia muutaman vuoden ja täysin eri elämäntilanteissa, ne on kiinnostunut myös mun lapsesta. Siitäkin oon todella kiitollinen ja onnellinen. 



Kaaposta kuva ettei tuu ihan tylsä postaus :D


Mutta joo kummius.. Kaapo on vielä nuori, mutta oishan se hyvä alusta alkaen olla säännöllisesti sen elämässä mukana, vai oonko ihan väärässä?  

Kertokaa lukijat kuinka paljon teidän tai lastenne kummit on teidän elämässä mukana ?