torstai 2. heinäkuuta 2015

Onnellinen.

 Onnellinen. Sana joka kuvaa mun tän hetkistä olotilaa todella hyvin. Arki menee sujuvasti eteenpäin, päivät menee nopeesti ja aika mukavastikin. Ollaan käyty kaupoilla ja neuvolassa, todella monet on käynyt katsomassa myös vauvaa ja meitä täällä kotona. Viikonloppu aiotaan viettää perheen kesken, että saadaan kaikki vähän levätä ja rauhottua. Lauantaina Kaapo kylläkin menee tätinsä kanssa viettämään aikaa, eli saadaan levätä ihan kunnolla Samun kanssa.

Tosiaan neuvolassa käytiin eilen kun ikää oli 13 vuorokautta, vauva painoi 4230g ja oli 53.3cm pitkä. Painoa oli tullut kuudessa päivässä 250g eli ihan hyvin. Kerroin neuvolatädille vauvan puklaamisesta (pari kertaa tullut kaikki ylös) ja nyt seurataan ettei vaan olis refluksitautia. Mä en vielä ihan viitti huolestua, kun ei joka ruualla tuu ylös kummiskaan. Muuten kaikki on hienosti pojalla.

 Vauva nukkuu suurimman osan ajasta (yllätys) ja on nyt parina iltana valvonut 3 tuntia putkeen ja sen jälkeen nukkunut 5-6 tuntia putkeen. Vielä kertaakaan ei oo tarvinnut yöllä valvoa vauvan kanssa (*koputtaa puuta*). 

Tänään tuli ikää jo kaks viikkoa.
Vauva on ihan hirveesti Kaapon näkönen nukkuessaan!
Unihymyt <3
Vauva ei ollu ihan samaa mieltä kuvan otosta :D


Ja mitä vielä tohon onnellisuuteen tulee, niin mun mielestä arki on vaan helpottanut vauvan tulon myötä. Vaikka onkin paljon enemmän hommaa, niin musta on ihanaa kun päivät ei enään matele. Mä yleensä herään poikien kanssa ja aamut onkin ehkä kiireisintä aikaa. Vauvan syöttöä, vaippojen vaihtoa, päivävaatteisiin pukemista, Kaapolle aamupalaa, vauvalle uudet päivävaatteet yleensä kun puklaa ja sit kahvinjuonti. Silti tää on ihanaa, ja en todellakaan olis uskonut olevani näin iloinen ja aikaansaava.

Huomenna meillä on ohjelmassa hyönteisverkkojen osto ja asennus ikkunoihin, imurointi ja moppaus ja poikien kanssa ulkoilua. Eli huominenkin tulee menemään hujauksessa.

Elämä on vaan ihanaa!

<3: Jemppu

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Synnytyskertomus: Suunniteltu sektio!

17.6 soitin jorviin ja meitä pyydettiin tulemaan 10 paikalle seuraavana aamuna, mutta kertoi että saatetaan päästä leikattavaksi vasta kahdentoista jälkeenkin. Vietettiin ihan kiva päivä kahdestaan Samun kanssa kun Kaapo oli mummilassa yökylässä.

Tää on vika kunnon masukuva rv 39+5
 18.6. Heräsin muistaakseni 7-8 aikaan ja join samantien pillimehun, jota suositellaan pari tuntia ennen sektiota otettavaksi viimeistään. Käytiin vielä kaupassa yhdessä ja sen jälkeen tulikin mun ukki, joka heitti meidät jorviin.

Klo 10.08 meidät on kirjattu sisään ja meille näytettiin mun huone, huoneessa oli kaksi muuta äitiä vauvojensa kanssa. Meille kerrottiin, että on kaksi leikkausta meitä ennen, eli voi venyä kolmeenkin asti. Siitä alkoi tylsä odottelu, käytiin vielä kahviossa ja käveltiin ulkona hetki. Klo 11 mentiin takasin ja puin leikkausvaatteet päälle, musta otettiin verenpaine, lämpö ja kuunneltiin vauvan syke. Myös leikkaava lääkäri kävi mua moikkaamassa ja sanoi että leikkaa edellisestä arvesta, mutta ei se onnistunutkaan.


Aika mateli ja oltiin kännyköillä, käytiin tv-huoneessa ja luin lehtiä.


Noin klo 13.30 mut tultiin hakemaan, siinä vaiheessa alko jännittää ihan kauheesti. Haettiin mun sairaalasänky, siitä kävelin saliin hoitajan kanssa. Salissa oli vastassa monta tyyppiä ja kyllä ne esittelikin ittensä, mutta en mä muista enää kun olin niin jännittynyt. Mua pyydettiin istumaan leikkauspöydälle ja sitten muhun laitettiin kaikenlaisia piuhoja ja epiduraali. Valmisteluissa meni jonkun aikaa ja sitten mut laitettiin makaamaan, siinäkin meni ikuisuus ennen kun Samu tuli.

Leikkaus alkoi klo: 14.07. Mä olin ja oon edelleen maailman onnellisin, että Samu oli mun kanssa siinä. Puudutusaineen takia (ainakin luulen niin) mä tärisin ihan hirveesti, ja se oli aika kauheeta. Leikkauksessa kesti aika kauan, ja mä jossain vaiheessa kysyinkin että onko joku vialla kun kestää niin kauan, ja olihan siinä jotain. Leikkaava lääkäri joutui pyytämään toisen lääkärin kun oli jotain häikkää, en oo itse asiassa vieläkään varma mistä oli kyse.Tosiaan, vauva leikattiin omasta viillosta, eli nyt mulla on kaks sektioarpea. Ja pakko sanoa, että tää uus arpi on miljoona kertaa nätimpi, kun Kaapon aikanen.

Leikkaus tuntui siis ikuisuudelta, mä yritin hirveesti jutella koko ajan Samulle, mutta en mä ainakaan mitään järkevää sanonut. Klo. 14.30 syntyi meidän pieni poika, oli maailman parasta kuulla se ensimmäinen huuto, häntä näytettiin mulle pikaisesti, siitä vauva vietiin putsattavaksi, punnitukseen ja mitä kaikkea nyt tehtiinkään. Sen jälkeen mä sain pojan siihen rinnalle ja ihmeteltiin hetki toisiamme kaikki kolme, kunnes Samu lähti osastolle ja mut ommeltiin kiinni ja vietiin heräämöön.

Vauva sai apgar-pisteitä 10/10/10, täydellinen pieni ihminen <3! Painoa oli 4080g, pituutta 51cm ja päänympärys 38cm. Vauva tuntuu edelleen niiin pieneltä, odotin tosiaan jotain 4,5 kilosta järkälettä.

Heräämössä aika mateli, mutta Samu ja vauva tuli sinne myös jossain vaiheessa. Mulla oli todella hyvä olo, ihan erilainen kun Kaapon syntyessä. Siitä päästiin yhdessä osastolle, ja kuudelta tulikin jo vieraita.

<3

Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli, ja voisin ehkä ryhtyä siihen uudestaankin. Sängystä nousin seuraavan päivän aamuna, tosin meinasin pyörtyä vessaan ja sen jälkeen otinkin pari tuntia iisisti, kunnes koitettiin uudestaan paremmalla menestyksellä. Mä oon parantunut todella nopeesti ja mulla on sekä henkisesti että fyysisesti tosi hyvä olla. Mä sain kun sainkin sen positiivisen synnytyskokemuksen, ja tietysti täydellisen poikalapsen syliini <3!

Toivottavasti en nyt unohtanut mitään oleellista, en mä kaikkea itse edes muistanut vaan kävin pari kertaa kysymässä Samulta tapahtumien kulkua.

Mutta nyt mä alan laittamaan Kaapoa päikkäreille ja sitten aion istahtaa sohvalle rauhassa, kun vauvakin on unten mailla vielä hetken :)!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Uusi arki

Tänään on meidän viides päivä kotona ja päivät on mennyt todella nopeesti. Vauva on todella rauhallinen tapaus ja itkee oikeastaan vaan silloin kun on ruoka aika, jos palvelu on liian hidasta. Ja eilen raivostu oikeen kunnolla neuvolassa kun neuvolatäti tutki jäbää. Oltiin siis ekassa neuvolassa eilen ja painoa löytyy 3980g eli 100g matkaa syntymäpainoon. Ens viikolla uudestaan neuvolaan, varattiin myös jo vauvalle eka lääkäri ja mulle jälkitarkastus.

Kaapo on ottanut pikkuveikan tosi hyvin, monesti päivässä käy silittelemässä, pussailemassa ja pitää sylissä. Vähän kyllä uhmailee enemmän kun aiemmin, mutta ehkä se kuuluu asiaan.

<3 ei oo mitään näin rakasta kun mun pojat!
Eilen vietettiin tämmöstä merkkipäivää.
Mä oon aina ollut sitä mieltä etten halua opettaa lapsia nukkumaan meidän sängyssä, vaan alusta asti oltais pinnasängyssä, mutta vauvan myötä tää asia on muuttunut. Vauva on nukkunut ensimmäisestä yöstä asti mun vieressä ja vaikka kotiin tullessa ollaan laitettu pinnasänkyyn nukkumaan, on vauva jossain vaiheessa siirtynyt viereen. Viime yönä nukkui koko yön jo eli se taitaa olla jutun juoni tästä lähtien.

Varasin heti maanantaina jo ristiäisiin kappelin ja ristiäisiä juhlitaan 25.7 lauantaina. Pikkumurulle on jo aika varma nimi valittuna, mutta niin oli Kaapollekkin, se siis muuttui viime metreillä. Oon kyllä 99% varma tästä nimestä. En malta odottaa, että poika saa nimen, julkaisen sen vasta sitten täällä blogissakin.

Musta on edelleen ihan uskomatonta, että meillä on pienen pieni vauva täällä. Miten paljon voikaan rakastaa tommosta pientä ihmistä <3!

Kirjoittelen taas kun on aikaa ja asiaa :)

<3: Jemppu

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Hän on täällä!

18.06.2015 klo 14.30 syntyi meidän täydellinen poikavauva. Pituudeltaan 51cm ja painolta 4080g. Suunniteltu sektio meni hyvin, mutta siitä kirjoitan toisen kerran. Eilen kotiuduttiin illalla ja nukuttiin niin hyvin, sairaalassa kun unet oli vähän vähissä. Vauva ei vielä oikeestaan tee muuta kun nukkuu ja syö.

Tästä alkaa se uusi elämä nelihenkisenä perheenä, kirjottelen taas kun on aikaa ja ajatukset vähän selkeempiä, nyt mä leijun täällä vaaleansinisessä rakkauskuplassa <3!

Ylpeä isoveli <3



Eilen sunnuntaina päästiinkin kotiin!


<3: Jemppu ja täydelliset pojat!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Meidän kesä 2015

 Tänä kesänä ei olla lähdössä mihinkään pääkaupunkiseudulta, tai ainakaan sellasta ei olla suunniteltu. Kesällä 2013 oltiin n. viikko mun veljen luona koko perhe ja viime vuonna mä olin Kaapon kanssa mun ukilla viikon. Olishan ollu ihana lähtee johonkin, mutta jos katellaan ens kesää sitten kun vauva on isompi.

On meillä jotain suunnitelmia ja mulla ideoita kesää varten.

- Lintsille, mennään sinne kyllä jo huomenna. Ens kesänä haluun ilman lapsia sinne kun pääsee laitteisiinkin.

- Vasikkasaareen piknikille ja ulkoilemaan, ihana paikka kuumana päivänä. Varmaan jää loppukesään kun ollaan toivuttu synnytyksestä.

- Suomenlinna ja korkeasaari myös houkuttaa.

- Grilliruokaa ainakin kerran <3!




Haluan että syödään paljon marjoja Kaapon kanssa ja ollaan jo syötykin ;)
Puistoillakkin täytyy Kaapon kanssa ;)

Viime vuonna oltiin mun äidin ja siskon kanssa vasikkasaaressa :)

- Haluan myös viettää aikaa vain Kaapon kanssa ja tehdä jotain kivaa ilman vauvaa, toki vasta joskus loppukesästä vasta jos se on mahdollista.

- Rannalle haluaisin viedä Kaapon, ei olla kertaakaan vietetty rantapäivää paitsi ukilla oli se järvi siinä kyllä. Mutta tommoselle yleiselle rannalle siis.

- Haluun myös ite käydä uimassa, mutta sekin taitaa jäädä loppukesään jos tapahtuu ollenkaan.

- Aiotaan myös aloittaa pottailu ja toivon sen onnistuvan ilman suurempia ongelmia, Kaapo on tähän asti ollut aika vastahakoinen tota pottaa ja pöntönsupistajaa kohtaan.

- Aiotaan viettää vauvan ristiäisiä elokuun alussa, jos vaan ehditään varata ennen kun ne varataan(tilat ja kappeli siis). Nimittäin elokuun kaks ensimmäistä viikonloppua olis ihanteellisimmat.

- Ja tietty tai toivottavasti käydään paljon mummeilla ja mummoillakin.

-  Eiköhän tossa oo ihan tarpeeks, meillä alkaa parin viikon päästä uusi arki ja oon varmasti jonkun aikaa kipeäkin synnytyksen jälkeen niin kaikkea ei ehkä ehdi toteuttaa.

<3: Jemppu

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Lapsellinen

Kohta tulee kolme vuotta siitä kun tehtiin positiivinen raskaustesti, joka muutti meidän elämän täysin. Tai siis eihän se testi kaikkea muuttanut, mutta siitä se muutos alkoi. Yhdeksän kuukautta siitä meistä tuli äiti ja isä, täydelliselle pienelle pojalle. Tällä hetkellä me odotetaan viimeisiä hetkiä meidän toista rakasta lasta, vauvaa joka tekee meistä toistamiseen äidin ja isin, sekä meidän niin rakkaasta esikoispojasta isoveljen.

Kaapon tulo tuli yllätyksenä, mutta iloisena sellaisena. Kaapo on hirveesti vahvistanut meidän suhdetta, mutta tietysti myös uusi arki koetteli meitä. Pääasia että kaikesta selvittiin ja nyt ollaan tässä. Viime kesäkuussa alettiin puhua pikkusisaruksen mahdollisuudesta ja lokakuussa sitten plussattiin taas. Tuun ikuisesti muistamaan sen kun tehtiin ne testit, sitten ooteltiin taas ekaa ultraa ja sen jälkeen liikkeitä ja toista ultraa. Nyt odotetaan syntymää joka voi (mukamas) tapahtua hetkenä minä hyvänsä.

Mä en kadu hetkeäkään meidän lapsia, vaikka välillä on huonompia päiviä ja haluais sitä omaa aikaa. Kaapo on antanut mulle niin paljon, mä en ikinä tiennyt että voi rakastaa näin paljon. Mä oon elänyt ja elän Kaapon kanssa kaikki onnistumiset ja epäonnistumiset. Oon saanut nähdä kun se on oppinut kävelemään ja ensimmäiset sanat, kaiken oleellisen. Ne hetket on todella tärkeitä ja oon todella onnellinen että oon saanut kokea ne ja saan jatkossakin.

Kaapoa odottaessani olin just täyttänyt 18 vuotta, eli en hirveesti ehtinyt ravata baareissa tai muualla. Ei varmaan oltais Samun kanssa enää edes yhdessä jos Kaapoa ei olis, enkä nyt tarkota että ollaan vaan sen takia yhdessä, mutta jos oltais eletty vaan sitä railakasta vapaata elämää, asiat olis varmasti täysin erilailla.

Aina yhdessä <3
Ei meidän elämä oo täydellistä ja välillä mä oon todella yksinäinen. Ei mulla oo sitä parasta kaveria jonka kanssa jakaa kaikki, ja jolle soittaa kun on jotain merkittävää tapahtunut. Ja kieltämättä mä kaipaan sellasta, tosi paljon joinain päivinä. Samulle mä pystyn tietty puhumaan kaikesta ja varmaan liikaakin, mutta se on ihan eri asia. Siltikään en vaihtais tätä kaikkea pois, en mistään hinnasta. Elämän ei oo tarkotus olla helppoa, ja kaikkea ei voi saada.


Vaikka mä aika usein valitan Samulle ettei mulla ole omaa aikaa, se on myös osittain mun oma syy. Mulla vaan ei yksinkertasesti oo mitään paikkaa mihin mennä viettämään omaa aikaa, toki voisin alkaa käymään vaikka kävelyllä yksin, mutta luulen ettei se olis mun juttu. Oon huono olemaan yksin, mutta silti toivoisin että saisin joskus olla pari tuntia yksin ihan vaan kotona.


Mutta vaikka välillä onkin huono ja yksinäinen olo, kyllä se taas hetken päästä palkitaankin. Eilenkin kun olin Kaapon kanssa suihkussa/kylvyssä ja kun se katto mua silmät suurena hymyillen, mä tiesin taas missä on mun paikkani. Kyllä parhautta on olla kotona Kaapon kanssa, mutta kaikki kaipaa välillä taukoa jostain.

Yritän nauttia tästä ajasta niin paljon kun mahdollista, koska tääkään ei ole ikuista.

Mä oon todella kiitollinen ja onnellinen, että saan olla äiti <3! Maailmassa ei oo mitään niin palkitsevaa hommaa, kuin olla vanhempi!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kesäkuu!!!

Kesäkuu, meidän muutoksen kuukausi alkoi nyt. Viimeiset hetket yhden pojan äitinä, päälle pari viikkoa synnytykseen. Sunnuntaina me mennään lintsille Samun ja Kaapon kanssa, paitsi jos sataa niin voi olla että jätetään menemättä. Toivottavasti on hyviä ilmoja muutenkin, että voi ulkoilla paljon. Ens viikon torstaina on viimenen jorvikäynti ennen synnytystä ja perjantaina vika neuvola. 17. päivä Kaapo menee mun äidille yöks ja seuraavaks me nähdäänkin jäbä kun pikkuveli on maailmassa.

Mua jännittää kauheesti Kaapon ensireaktio, ja se ikävä mikä mulla tulee kun se joutuu lähteä kotiin sairaalasta. Toivon, että pääsen nopeesti ylös sängystä leikkauksen jälkeen ja pian myös kotiin. Mulla on onneks hyvä motivaattori kotona odottamassa, en jaksa odottaa uutta arkea kahden lapsen kanssa. Koitan nauttia vikoista viikoista nyt, koska kohta nukkuminen kokee kolauksen, ei varmasti enää nukuta 10 tunnin yöunia. Toivotaan, ettei Kaapon unet häiriinny vauvan tulon myötä.

Kaikki kuvat on Ronjan ottamia :) tää on Kaapon synttäreiltä


 Kohta me nähdään miltä meidän toinen poika näyttää, sekin jännittää. Onko vauva ilmetty isoveljensä vai jotain ihan muuta? Mä en enää usko enkä jaksa toivoa, että synnytys käynnistyis etukäteen. Ja nyt tuntuu että hyvin maltan odottaa vaikka piinaavaa tää onkin. Luulen, että on kivempi lähteä synnyttämään rauhallisen yön jälkeen kuin se että synnytys käynnistyis just keskellä yötä vaikkapa. Kyllä hirveesti haluisin jo jäbän tänne, mutta 16 päivää niin saan, nopsaan se menee <3!


Odotan innolla ja kauhulla tulevaa arkea, uhmaikäisen ja vauvan kanssa. Toivon ja uskon kaiken menevän hyvin, mutta silti kaikki mietityttää, eniten oma jaksaminen. Samu on kotona kyllä kesän, mutta mites sen jälkeen. Sen tiedän, että virikkeitä me tarvitaan, varsinkin Kaapo. Eli pitää ottaa selvää syksyyn mennessä että mitä olis tarjolla meille lapsiperheille.


Tosiaan on myös aika vähän tullut kirjoteltua blogia, mutta jotenkin vaan se motivaatio on kadoksissa näin loppuraskaudessa. Enään en jaksa hehkuttaa raskauden ihanuutta vaikka helpolla oon päässytkin. Näillä vikoilla viikoilla liikkeet sattuu, käveleminen sattuu ja vessassa saa ravata vartin välein, eli ei niin mukavaa. Mutta aion edelleen koittaa nauttia, koska tätä tulee vielä ikävä ;)

<3: Jemppu & pikkuveli rv 37+4