lauantai 25. lokakuuta 2014

Lauantai

Ihanaa lauantaita!

Kaapo on tässä viikon aikana kolhinut itteään taas aika kiitettävästi. Tarharetkellä se oli kompastunut oksaan ja tänään se nous lelurekan päälle seisomaan ja kaatu suoraan naama edellä maahan, hetken päästä kolahti takaraivo olohuoneen pöytään yms. Onneks ei nyt mitään suurempia haavereita oo käyny.

Ostettiin eilen Kaapolle jatkettava sänky (kirppikseltä)pitäis vaan saada jostain kyyti et pääsis hakeman sen.Se makso vaan 25e, tosin siihen oli läntätty miljoona tarraa, mutta Samu saa sen hoitaa hienommaks. Kaapo on myös hienosti VIIKON(!!) ollut ilman pulloja. Kaapo osaa juoda jo jotenkuten mukistakin, mutta enimmäkseen juo nokkamukista. 

Seuraava homma onkin sitten pottailu, ajateltiin parin viikon päästä alottaa sekin. Suihkussa ollessaan Kaapo kyllä on tutustunut siihen ja hetkiä jopa istunut potalla.

Elämäni miehet<3

:D

   
Haleja masulle <3 vaikkei Kaapo vie

Alkuraskauden turvotus <3 ;D

Mun pikku pipinaama <3



Kohta mulle tulee kaks ystävää kylään <3 
Ihanaa loppuviikonloppua kaikille!

torstai 23. lokakuuta 2014

Everybody wants happiness!

Elämä on niin epäreilua varmasti kaikille joltain osin, toiset menettävät vanhempansa aikaisin, toiset lapsensa ja mitä nyt kaikkea muuta pahaa sitä onkaan. 

Mä olen menettänyt oman isäni silloin kun olin 16-vuotias ja serkkuni silloin kun odotin Kaapoa. Mä luulen, että siinä on ainakin osasyy miks pelkään niin paljon että menetän mun vatsassa kasvavan pienenkin. Näitä juttuja ei auta keskenmenoista kuuleminen ja lukeminen, mä luen vähintään viikottain mikä on keskenmenoriski mun viikoilla. Vaikka ne prosenttimäärät on pieniä, niin silti tuntuu että niin monet on sen kokenut ennemmin tai myöhemmin.

Mua pelottaa, että mä oon liian onnellinen ja että hehkutan liikaa, mutta sellanen mä oon aina ollut. Pitäis varmaan noudattaa sanontaa: Kell' onni on, se onnen kätkeköön.


Tässä raskaudessa oon ollut paljon epäilevämpi ja varovaisempi. Tuntuu että aikakin menee paljon hitaammin kun Kaapoa odottaessa. Mä odotan niin paljon np-ultraa ja rakenneultraa, pieniä hipasuja, vahvoja potkuja, sitä kun saan vauvan syliin. Silti se ajatus keskenmenosta on tuolla takaraivossa.

Kuvat täältä

Mä en osaa kuvitella itteäni vaan yhden lapsen äidiksi, vaikka se merkitseekin mulle koko maailmaa tällä hetkellä. Mua on siunattu ihanalla pienellä pojalla, mutta silti ajattelen itseäni tulevaisuudessa kolmen tai neljän lapsen äitinä. Äitiys on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut, paljon se ottaa mutta sitä enemmän se antaa. Mä oon kasvanut niin paljon samalla kun Kaapo on kasvanut. 
 
Mä haluaisin olla varma siitä, että vauva kasvaa loppuun asti ja syntyy terveenä täydentämään meidän perhettä, kumpa vaan pystyis rentoutua ja ajatella että kaikki menee hyvin.
 
Ehkä tää tästä, onneks mulla on Kaapo <3

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pelottava, ahdistava synnytys!

Kuten monet jo tietääkin, niin Kaapon synnytys oli kaikkea muuta kuin helppo. Se oli pitkä, kivulias ja silloin ajattelin oikeesti ettei enään ikinä lapsia. Tai no en tiedä oikeesti, koska oon aina tiennyt että haluan enemmän kuin yhden lapsen. Sisarukset on rikkaus, ainakin mun kohdalla. 

Mutta niin synnytys, ah mikä pelottava, kauhistuttava, kutkuttava, itkettävä ajatus. Siitä saa maailman parhaimman palkinnon, mutta tapahtumat ennen sitä pelottaa älyttömästi. 

Mä oon aika varma, että tääkin vauva tulee sektiolla, mutta tällä kertaa suunnitellulla. En ikinä enään suostu käynnistykseen, ja siitä asiasta mun kanssa on turha edes keskustella. Mä haluan että leikkauspäivä sovitaan etukäteen, mutta siitä en osaa sanoa jos vauva itse päättää tulla ennen leikkauspäivää, että mitä silloin tapahtuu.

 Tässä vaiheessa on ihan turha edes miettiä vielä synnytystä, koska mitä vaan pahaa/yllättävää voi vielä tapahtua, teki vaan mieli pukea ajatuksia sanoiksi.

Synnytyskertomus löytyy TÄÄLTÄ!
Mä en ikinä puhunut lääkäreiden kanssa mun synnytyskokemuksesta, koska pari päivää synnytyksen jälkeen se vaan tuntui liian pahalta. Vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeen se tuntui niin pahalta että itketti, kun postiluukusta tupsahti jotain synnytyslappuja. Tässä raskaudessa aion hakeutua pelkopolille (vai mikä se nyt onkaan?) ja käsitellä Kaapon synnytyksen ja miettiä seuraavaa synnytystä ihan kunnolla, koska Kaapoa synnyttäessä ei osannut odottaa mitään, kun ei tiennyt oikeestaan mitään. Ja nyt osaa odottaa ja pelätä kaikkea mahdollista!


Synnytys oli mulle kova paikka, ja sen ajattelu jälkeenpäin sai mut tuntemaan oloni epäonnistuneeksi. Mä en saanut edes omaa lastani ulos ''normaalisti''. Ne ajatukset ei kestänyt kauaa, aina ei kaikki vaan oo omasta itsestään kiinni. 


Saa nähdä miten muuttuu tai muuttuuko ajatukset tulevasta synnytyksestä raskauden aikana, mutta tässä tämän hetkisiä ajatuksia.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Irti tuttipullosta

Huomenta ja ihanaa sunnuntaita!

Me päätettiin toissapäivänä, että lauantaista alkaen Kaapo ei saa enään tuttipullosta (tai nokkamukista missä tuttiosa) juotavaa, vaan kaikki juominen tapahtuu nokkamukista ja jossain vaiheessa tässä aletaan harjottelemaan normimukista juomista. Nyt riitti siis imeminen, tuttihan jätettiin jo 10kk ikäisenä, mutta pullo on ollut sitäkin enemmän. Ja Kaapohan on pitkään mennyt nukkumaan pullon kanssa ilta ja yöunille , mutta siihen nähden eilinen meni kyllä hyvin, Kaapo nukahti suht nopeesti molemmille unille. 

Seuraava isompi juttu olisi pottaharjoittelun alotus, ja musta tuntuu ettei se tuu olemaan helppoa. Me ollaan muutamia kertoja istutettu Kaapo potalle, mutta siitä tulee vaan huutoa ja samantien täytyy päästä pois. Onko jollain vinkkejä miten siitä saisi mukavamman kokemuksen lapselle?



Ja hei jos kirjotatte tai tiedätte kivoja perheblogeja joissa lapsilla noin 2 vuotta ikäeroa niin pliis linkkailkaa ;)



lauantai 18. lokakuuta 2014

Mikä tekee mut onnelliseksi?


 Niin paljon on tapahtunut viimesen vuoden aikana, hyvää ja pahaa. Kaikki tapahtunut on saanut mut ymmärtämään mitä mä elämältä haluan ja tarviin. 

Mulla on jotain mitä ei voi ostaa rahalla, oma perhe, josta mä olen enemmän kun kiitollinen. Mä saan mennä naimisiin ja jakaa mun elämäni miehen kanssa joka on myös mun hyvä ystävä, vaikka välillä on riitoja ja voisin repiä tukan päästäni niiden takia. Rakastan niin paljon, se osaa tehdä mut onnelliseksi. Samun kanssa me ollaan saatu maailman suloisin poika ja kesällä me saadaan toivottavasti kokea vanhemmuus uudella tavalla, kun toinen vauva syntyy.

Te teette mut onnelliseksi<3
Sitten mulla on tietysti Kaapo, jonka elämää oon saanut seurata jo vuoden ja 5kk. Mä oon saanut kokea kaikki ne onnistumiset ja epäonnistumiset, ilot ja surut. Kaikki merkittävät hetket mä oon saanut elää Kaapon kanssa. Kaapo anto elämälle ihan uudenlaisen tarkotuksen ja mä niiin rakastan sitä, että oon Kaapolle ''kaikki kaikessa''. Se tarvii mua ja mä tarviin sitä <3.


Elämäni tarkoitus <3

Ystävät, vaikken hirveesti oo jaksanut pitää yhteyttä ja nähdä niitä, ne on silti siellä, mä tiedän sen. Meiän vauvauutinen varmasti ''järkytti'' joitain, mutta eiköhän kaikki opi elämään sen asian kanssa. Sitten on vielä ne äitiystävät <3<3 jotka voi samaistua ja ymmärtää mua ja meitä. Jotka tietää täysin mistä puhutaan, kun on lapsista ja niiden asioista kyse. Ystävyys on jotain niin arvokasta ja jos se on tarkotettu, se myös kestää aikoja jolloin ei niin paljon ole yhteydenpitoa.

Kuva täältä!
Tietysti on muitakin asioita jotka tekee mut onnelliseksi esim; muu perhe, sukulaiset, ruoka, LIMU, musiikki, tv, netflix, vain elämää, siisti koti, ystävien lapset yms. lista on loputon!

<3: Jemina

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kaapo 1v 5kk

Kaapo on siis 1v 5kk (+5pv) ajattelin kirjotella vähän Kaapon kuulumisia ja osaamisia yms. 

Puhe:
Kaapolta tulee yksittäisiä sanoja monen monta: anna, tätä, kukko, kakka, hauva, ei, mummo, ämmä (mummi). Just nyt ei tuu muuta mieleen, mutta joka päivä tulee jotain uutta ääntelyä. Joitain ''eläin'' ääniä osaa myös matkia. 

Liikkuminen:

Liikkuu kävellen ja juosten, on oppinut kiipeämään tuolille. Osaa matkia myös liikunnassa, kun yks päivä tein kyykkyjä niin Kaapo teki perässä. Kaapo on myös kova kolhimaan itteään, eli kompstelee ja kaatuilee välillä. Kiipeilee sohvalle, tv-tasolle, äp-pakkauksen päälle yms. eikä aina pääse sattumatta alas.

Kaapon ekat tarhakuvat oli tullu sähköpostiin ja niistä piti valita mitä tilaa ja tässä kaks parhainta <3

Sekalaista:

- Kaapo syö 5 kertaa päivässä, on kyllä päiviä jolloin ruoka ei joka aterialla maistu.
- Kaapo nukkuu nykyään yöt eli n. 12h ilman heräämistä (vihdoin!)
- Hampaita löytyy ainakin 12kpl
- Neuvola meillä on silloin 12.11. mutta kotimittauksella saatiin n. 80cm.
- Vaatteeissa koko 80cm ja vaipoissa 5.

Eipä mulla muuta tuu mieleen, ens kuussa sitten vähän isompi postaus Kaapon kuulumisista kun on ne neuvolamitatkin :)

Ihanaa viikonloppua vaan!


tiistai 14. lokakuuta 2014

Ajatuksia tulevasta.

Moikka!

Positiivisesta testistä on nyt vajaa viikko aikaa ja tänä aikana oon ehtinyt ajatella vaikka ja mitä. Oon miettinyt liikaa. oireita, ultria, hankintoja, tulevaa isoveikkaa, synnytystä, aivan kaikkea. 

Oireita mulla ei oikeestaan ole, välillä vähän etova olo, mutta muuten ei oikeestaan mitään. Ekat pari päivää oli masukipuja vähän sellasia menkkamaisia kipuja siis. Vähän on kyllä turvotustakin varsinkin tisseissä, ja rintakehän verisuonet on tullu esille niinkun viime raskaudessakin. Finnejä ja kaikenmaailman näppylöitä on ilmestyny naamaan paljon ja se on aika omituista koska mulla ei oo ikinä ollu näin kukikas naama mun elämän aikana. Ja herkkyys, mä pillitän todella paljon, ohjelmille, Kaapolle, biiseille yms.

Mä oon jo miettiny tarvitaanko me tuplarattaita, ja mitä lie kaikkee mahollista. Pari vaatettakin oon ostellut jo läheiseltä kirpputorilta. Mä oon hipelöinyt jo Kaapon vanhat vauvanvaatteet pariin otteeseen ja laittanut kivoimpia pieniä vaatteita omaan laatikkoon. Oon ainakin ajoissa liikenteessä, mutta isoimmat ostokset tapahtuu aikasintaan np-ultran jälkeen jos kaikki on hyvin.



Mua jännittää jo ajatus siitä, että miten Kaapo ottaa tulevan vauvan vastaan. Kaapo on kyllä suht hyvin käyttäytynyt kun ollaan käyty moikkaamassa kavereita joilla vauva on. Mutta onhan se sitten eri asia, kun se tulee meille kotiin lopullisesti. Mulla ja mun isoveljellä Jamilla on kaks vuotta ja vähän päälle kuukaus ikäeroa (eli täysin sama ikäero mitä tulee Kaapolle ja toukalle) ja me ollaan pienenä leikitty tosi paljon yhessä, tosin myös tapeltu paljon! Mutta tosi monet on sanonut että kahen vuoden ikäero on just passeli, esim. äiti. Ja niin mä uskon myös, on ainakin seuraa toisesta jos ei muuta.


Mä pelkään, pelkään tosi paljon, ehkä jopa enemmän kun ekalla kerralla. Pelkään että se kasvaa väärässä paikassa, pelkään ettei se kasva ollenkaan, pelkään ettei ultrassa näy mitään. Pelkään kaikkea, ja oon tosi vainoharhanen. Ehkä se helpottaa ekan ultran jälkeen tai sitten ei. Miks pelkään? Ei harmainta aavistusta.  



Synnytys onkin ihan oma juttunsa josta voisin kirjottaa ihan oman postauksen tässä joku päivä. Se pelottaa ja jännittää kaikista eniten varmaan! 

Kaapo 1v 5kk (sunnuntaina)
<3: hysteerinen mami!