maanantai 1. toukokuuta 2017

Sun rasittava arkes on sun lastesi lapsuus!

Arki on välillä rasittavaa, joskus kotityöt ja muut velvollisuudet suoraan sanottuna vituttaa. Ja harvemmin tulee mietittyä oikeesti että tää arki on se mistä ne muistot muodostuu meidän lapsille. Meillä arki ja viikonloput on aika samanlaisia, paitsi viikolla Samu on töissä ja viikonloppusin on vähän rennompaa.

Meidän perheessä näytetään tunteet, kerrotaan jos ärsyttää, surettaa tai on paha mieli. Kaapo sano tänään ruokapöydässä että mä oon hyvä vaimo isille ja sen jälkeen että oon paras äiti sille. Kaapo kertoo myös USEIN meille kaikille kuinka tykkää ja rakastaa meitä. Ja ikävöi Samua kun se on töissä, sekä serkkujaan myös usein. Toivon että Kaapo on aina sellanen joka näyttää tunteensa, koska mun mielestä se on hieno piirre. Mulle itselleni on myös tärkeää että kerrotaan mitä tuntee toista kohtaan ja muutenkin tunteista puhuminen.

Myös huonoissa päivissä on AINA jotain hyvää. On rikkaus ymmärtää että jotkut päivät on huonompia ja jotkut parempia. Mulla on kaksi uhmaikäistä ja voin kertoa että se on aika raskas yhtälö ajoittain, mutta mä en halua valittaa. Mä tiedän että tuun kaipaamaan näitä vuosia ihan älyttömästi. Mikään ei valitettavasti ole ikuista, vaikka voisinkin ikuisesti pitää pojat pieninä ja nauttia tästä vähän kiireettömämmästä elämästä niiden kanssa kotona.

Mä en vielä tiedä miten tuleva syksy tulee menemään, luultavasti Kaapo ei jatka samassa kerhossa. Perjantaina tuli mulle raja vastaan kun kerhoon mennessä Kaapon sormi jätettiin oven väliin nauraen. Voin kertoa että en pysty olemaan asiallinen kun mun lasta satutetaan tahallaan. Varsinkaan kun ei ollut eka kerta samalta lapselta kun kiusataan/satutetaan. En vaan haluais sitä mun lapselle ennen kuin on ns pakko.

 Kun mä hain Kaapolle kerhopaikkaa, suurin syy oli samanikäinen seura ja askartelujutut, koska itse oon niin huono askartelujutuissa. Mutta näiden tapahtumien takia oon täysin valmis panostamaan siihen ja etsiä myös sitä samanikäistä seuraa ihan kotoa käsin (okei jostain perhekahvilasta ja puistoista tms). Mielummin ollaan kotona kun jossain mistä saa huonon mielen. Toki jos kerhon vaihtaminen onnistuu niin kokeillaan.

En tiedä missä vaiheessa musta tuli niin positiivinen, mutta jotenkin musta on vaan tullut. Toivon että se välittyy myös aidosti mun pojille ja ne voi myös aina yrittää nähdä hyvät puolet asioissa! En usko että elämä voi olla täydellistä, mutta hyvällä asenteella pääsee pidemmälle kun valittamalla.

Ja siis oikeesti oon ihminen jota asiat vaivaa pitkään, kuten toi perjantainen kerhotapahtuma, niin auttaa törkeen paljon että on ihmisiä kenelle puhua. Meidän viikonloppu on muuten ollut ihana, lauantaina oltiin koko perhe Ceccillä grillaamassa (JA SAUNOMASSA) ja eilen sain jutella äitin kanssa rauhassa pari tuntia lenkillä.


Maailman onnellisin mun pienistä <3


Tein ekaa kertaa ite juustokakkua, oli hyvää!


Peetulla on tällä hetkellä aikamoinen isi vaihe.

Nyt aion nauttia hetken hiljaisuudesta ja kohta toivottavasti pojat herää niin päästään maalaamaan! Kivaa vappua ja alkanutta viikkoa kaikille!

<3: Jemppu

tiistai 25. huhtikuuta 2017

UHMAIKÄ x2

Kun mä odotin Peetua kaks vuotta sitten niin en koskaan ajatellut sen kummemmin millasta elämä tulee olemaan kun se kasvaa. Ajattelin aina vaan että vauva sitä ja vauva tätä, koska on tosi vaikeeta kuvitella etukäteen sellasia asioita. En mä nytkään pysty käsittämään että mun isot jätkät oli vielä hetki sitten pienen pieniä vauvoja.

Kaapon uhma on muuttanut muotoa vajaa vuosi sitten. Enään kaikesta ei itketä ja raivota vaan ärsytetään ja uhmataan sääntöjä tahallaan. Vaikka naaman vääntely ja lällättely onkin mahdottoman ärsyttävää, oon onnellinen että huutovaihe on ohi. Uusin juttu on (varsinkin) Peetun töniminen ja kiusaaminen. Mä niin toivon että Peetu laittaa pian vastaan ja pojat pystyis leikkiä riitelemättä. Oon hirveen pettynyt siihen että vielä hetki sitten pystyin sanomaan luottavani Kaapoon muiden lasten kanssa ja tällä hetkellä se on mennyttä. Toivotaan että tää on joku nopeesti ohi menevä vaihe ja kohta voin taas olla luottavaisin mielin Kaapon kanssa.

Kaapon kanssa mulla on kuitenkin aika levollinen mieli vaikka senkin kanssa on ajoittain raskasta. Se on vaan niin paljon helpompaa kun se osaa jo puhua ja kertoa vähän tunteistaankin. Kun kiellän, saan kuulla kuinka tuhmuri ja tyhmä oon, mutta kun tilanne rauhoittuu niin taas kerrotaan kuinka tykätään ja rakastetaan, molemmin puolin. 

Peetu taas....... en edes tiedä mistä alottaa. Vielä viime viikolla mä ajattelin että alkaapas Peetun uhma myöhään kun vieläkin on suht helppoa, ja sitten tuli eilinen ja sitten tuli tämä päivä. HUUTOA, HUUTOA ja HUUTOA, joka asiasta, melkein koko ajan. En tiedä onko tulossa hampaita tai jotain mutta kiukku tulee koko ajan. Pahinta on jos ei saa heti sitä mitä haluaa eli syliin, juotavaa, apua lelujen kanssa ja mä en voi tehdä mitään paitsi jos voin tehdä sen huutava lapsi perässäni. Mä toivon niin paljon että Peetunkin huutamiset on vaan vaihe.

Tavallaan mulla on helpottunut olo kaiken Peetun kiukuttelun takia koska mä tiedän olevani turvallinen ihminen kenelle purkaa se kaikki. Vaikka harvemmin niinä hetkinä tulee muistettua se kun tehdään tuhmuuksia ja itkupotkuraivotaan sen takia. 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, me ollaan just parannuttu flunssasta ja tänäänkin pidettiin sisäpäivä kun ulkona oli niin tylsä keli. Huomenna on pakko lähteä puistoilemaan oli keli mikä tahansa.

Mulla on kyllä jotenkin sellainen olo että Peetun uhma tulee olemaan jotain ihan erilaista kun Kaapon. Mun mielestä Kaapo on aina ollut suht helppo lapsi vaikka uhma on ollut myös tosi kova. Silti oon aika varma että Peetun kanssa saadaan kokea jotain vielä raskaampaa sen suhteen. Varsinkin tämmöset vaiheet missä viihdyttäisiin vaan sylissä on raskaita koska haluisin olla molemmille lapsille yhtä paljon, syli-Peetu vaan tekee siitä vähän hankalaa. Pakko tehdä viikonloppuna jotain ihan kahdestaan Kaapon kanssa, että saa keskittyä täysillä vaan siihen! <3




Tää on vähän vanhempi kuva, enää ei oo tutti kuvioissa.


Niin surullista kun se onkin niin välillä on oikeesti aika mahdotonta olla tasavertainen lapsille vaikka kuinka haluaisi. Toivotaan että tää pian tasaantuu ja elämä vähän rauhottuu!

On kamalaa kun lapset kasvaa, mutta samalla palkitsevaa ja ihanaa. Vaikka nää uhmajutut on raskaampia niin mua helpottaa ajatus ettei mikään ole ikuista ja ehkä vuoden päästä on jo paljon helpompaa.

Tsempit kaikille uhmaikästen vanhemmille!

<3: Jemppu


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Mikä on tärkeää ja mikä ei?

Alle kuukauden päästä mä oon ollut äiti jo neljä pitkää vuotta, kesäkuussa kaksi vuotta kahdelle. Näiden vuosien aikana musta on kasvanut omanlaiseni äiti, ei täydellinen mutta hyvä mun omilleni. Kerron teille vähän mitä pidän itse tärkeinä asioina mun lapsille ja mitä en.

Ne ilmiselvät tietenkin eli turvallisuus, hyvinvointi ja onnellisuus. Eli että perustarpeet on kunnossa ja pojilla on turvallista meidän kanssa. Mulle itselleni on tärkeää kehuminen, varsinkin Kaapolle se on jo tosi tärkeetä. Päivittäin tulee kehuttua monista asioista ja Kaaposta huomaa että se tarvii sitä hyväksyntää ja positiivisuutta. Peetulle toki tulee myös sanottua vaikka vähemmän vielä.

Tää kyllä kuuluu perustarpeisiin mutta mainitsenpa silti ulkoilun. Meillä on joskus kyllä päiviä ettei käydä edes ulkona, mutta harvemmin koska ulkoilu on oikeesti aika ihanaa. Pojat nauttii hirveesti puistoilusta ja se onkin yleensä sellanen hetki milloin ei tapella/uhmailla (ainakaan niin kauheesti). Onneks tulee kevät ja kesä niin tulee varmasti ulkoiltua enemmän.

Mä koen myös tärkeänä sen että ollaan kotona, se että kotonakin viihdytään. Ja se että viihdytään ihan vaan kolmisteen (ja sillon kun isi kotona niin nelisteen), ei se elämä voi aina olla sitä menemistä ja kavereiden näkemistä. Me kyllä viihdytään myös kolmisteen, kertaakaan Kaapo ei oo muistaakseni sanonut että olis tylsää tai kysy että mitä tehtäisiin seuraavaksi. Mä koen sen oikeesti rikkautena että mun vajaa neljävee viihtyy niin hyvin ihan vaan kotihoidossa vaikka me ei edes kovin usein tehdä mitään erikoista.

Koen myös tietenkin tärkeänä että on kodinulkopuolista elämää. Me nähdään mun äitikavereita ja niiden lapsia viikottain. Cecciä ja poikia ollaan nähty nyt entistä enemmän kun muutettiin niin paljon lähemmäksi (miettikää mikä rikkaus asua parhaan ystävän melkeen naapurissa). Varovaisesti uskallan sanoa että Kaapon ja Oliverinkin ystävyys on kehittynyt parempaan suuntaan. Ne on kovia ottamaan yhteen, mutta toisaalta en ihmettele koska me nähdään niin usein. Viime aikoina yhdessä leikkiminen on ollut jo vähemmän riitaisaa.

Jo pidemmän aikaa arjen rytmi on ollut mulle tärkeä. Tosin nyt se on hieman muuttunut koska Kaapo ei enää nuku joka päivä päikkäreitä. Joinain päivinä kyllä koska me ollaan herätty tosi ajoissa täällä uudessä kodissa. Jännitin vähän Kaapon päikkärittömyyttä koska ei olisi enää sitä omaa aikaa, mutta hyvin oon selvinnyt ilmankin. Kaapo osaa kuitenkin olla aika rauhallinen niin saa ainakin hetken hiljaisuuden keskellä päivää.

Myös nukkuminen on tärkeämpää kuin kuvittelin, Peetu on nyt vähän flunssassa ja on itkeskellyt iltaisin ja öisin niin huomaan miten paljon ahdistaa ajatus valvotuista öistä. Ja taas muistaa hetken arvostaa niitä täysin nukuttuja öitä.

Mulle on tärkeää myös tunteiden näyttäminen ja läheisyys, mä kerron pojille päivittäin tykkääväni ja rakastavani niitä, se on tarttunut myös Kaapolle ja yks päivä herkistyin kun kuuntelin Kaapon ja Peetun touhuumista ja yhtäkkiä Kaapo sanoi Peetulle: "minä tykkään sinusta Peetu" <3. Kaapo myös sanoo mulle päivittäin: " Minä tykkään sinusta hirveesti ja rakastan sinua hirveesti" se tuntuu hyvältä. Me myös halitaan paljon, sylitellään myös ja joka ilta Kaapo haluaa pusut ja halit.




Sitten niihin vähemmän tärkeisiin. Ruutuajat ei ole tärkeitä mulle koska varsinkin nyt kipeenä lastenohjelmat saattaa olla se pelastava tekijä hetkittäin. Ei meillä todellakaan koko ajan telkkaria tuijoteta, mutta ei ole myöskään mitään tuntimäärää tms päivässä. Joskus katotaan enemmän ja joskus vähemmän.

Toinen minkä oon huomannut olevan vähemmän tärkeä on jokapäiväiset aktiviteetit. Tällä tarkoitan lähinnä niitä asioita mitä tehdään päiväkodeissa ja kerhossa, me harvemmin tehdään mitään erikoista. Kyllä mekin maalataan, piirretään, muovaillaan, ulkoillaan ja Kaapo käy kerhossa, se riittää mun lapsille. Luulen että mun lapset tulee pärjäämään ihan hyvin elämässä vaikka onkin kotihoidossa pitkään. Oon myös sitä mieltä että kyllä lapsi sosialistuu ja oppii niitä käytöstapoja myös kotona, puistoillessa ja kyläillessä.

Merkkivaatteet on myös yksi mihin mä en ikinä ole hurahtanut, mulla ei olis varaa ja mun silmään ei kyllä kovin moni kallis vaate ole edes iskenyt. Mutta mainitsen tämän ihan vaan koska mä oon viime aikoina miettinyt paljon kiusaamista, ja miettinyt että milloin se alkaa. Mun lapsilla on halpiskauppojen vaatteita ja myös käytettyjä löytyy kaapeista. Mulle itselleni on oikeestaan ihan sama mitä lapsilla on päällä kunhan on ehjiä ja säänmukaisia, toki omaa silmää miellyttää ihan vaan ne hm, lindex, kappahl vaatteet. Varmasti siinä vaiheessa kun pojat on koulussa niin haluaa myös jotain kalliimpia juttuja (lippikset ja muut merkkijutut) ja mä aion olla siinä tilanteessa taloudellisesti että mä voin ostaa niitä.

Tää oli mielenkiintoista kirjoittaa ja on aika siistiä kun me kaikki ollaan niin erilaisia vanhempia. Mulle kotiäitiys on ollut parasta ikinä, aidosti oikeesti! Voisin kirjottaa vaikka kirjan tästä raskaan rakkaasta taipaleesta mikä loppuu vuoden päästä. Kaikille ei ole mahdollista olla kolmea vuotta lapsen/lasten kanssa ja oon oikeesti tosi kiitollinen tästä. Ylimääräistä rahaa ei ole, mutta mä luulen että mun lapset saa enemmän tästä yhdessäolosta kuin siitä että rahaa olis vähän enemmän. Ja niillä on kaikki mitä ne tarvitsee, aina on ruokaa, vaatteita ja turvalliset aikuiset.

<3: Jemppu

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Tahaton bloggaustauko

Pitkän hiljaisuuden jälkeen ajattelin herätellä taas blogia henkiin ja kirjoitella meidän kuulumisia. En oikeen edes tiedä mistä aloittaa, paljon on tapahtunut ja elämä on muuttunut jonkun verran. Missään vaiheessa ei ollut tarkoitus pitää kirjoittamisesta taukoa mutta niin pääs käymään..

Ensimmäiseksi suurin muutos, eli me muutettiin! 8.4 sanottiin hyvästit meidän isolle neliölle ja muutettiin kolmioon mun äidin naapuriin. Meidän edellinen koti ei oikein koskaan tuntunut kodilta, ainakaan jos vertaa nykyisestä kodista syntyvään tunteeseen. Täällä on hyvä olla, 1km lyhyempi matka kauppaan ja Cecci asuu ihan meidän vieressä. Me nähtiin viime viikolla jo monen monta kertaa ja tänäänkin oltiin niillä lenkin jälkeen. Pojat on täällä samassa huoneessa ja on mennyt yllättävän hyvin, vaikka nukkumaan joutuu laittaa eri aikaan koska Peetua häiritsee Kaapon läsnäolo nukahtamisessa. Yksin nukahtaa alle viidessä minuutissa kyllä.

Monesti ehdittiin katua että ikinä muutettiin edelliseen asuntoomme, niin kaukana kaikesta ja keskellä ei mitään. Muuttoviikolla meidän eniten käyttämä bussikin muutti reittiä niin ettei enään kulkenut siitä, eli koko ajan tuli vaan negatiivisia ajatuksia koko paikasta. Nyt on levollinen mieli, ihana asunto, pieni piha, mummi yläkerrassa ja tosiaan sijainti on paljon parempi. Peetu on aina kun ollaan tulossa kotiin vaikka kaupasta niin pakko hokea mummia, ehkä se joskus sanoo koti eikä mummi.

Mitä tulee mun laihtumiseen niin kaikesta huolimatta -15kg näyttää vaaka tällä hetkellä. Vaikka oonkin ollut lepsumpi syömisten suhteen niin paino on silti tippunut. Nyt oon lenkkeillyt enemmän ja se onkin ihanaa kun on kevät. Mulla on jossain vaiheessa edessä salinvaihto, matka nykyiselle salille on vähän hankala. Vaikka mä nautin hirveesti salilla käymisestä niin toi matka pilaa vähän sitä fiilistä. 




Katoin muutama päivä sitten Peetun hampaita taskulampulla ja se luuli että otan kuvan niin teki tollasen ilmeen. Oli pakko ottaa kuvia sit salamalla koska niin syötävän söpö :D


Oon ostanut nyt kuus mekkoa kesää varten, ennestään mulla oli siis YKSI. Oon huono käyttämään mekkoja mut nyt opetellaan.



Nyt nautin hetken hiljaisuudesta ennen kun alan siivoomaan! Kivaa viikonalkua kaikille!

<3: Jemppu

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kiirettä ja ekat muutoskuvat!

Nukuin viime yön huonosti, heräsin sotkusessa kodissa ja kaiken lisäks flora oli loppu eli syötiin poikienkaa kuivaa leipää.. Tai pojat söi koska ne syö päälliset eka. Eli aamu oli tosi huono, päätinkin heti että mä lenkkeilen Ceccille ja sainkin hyvän 5km lenkin ja kiukku olikin sen jälkeen jo poissa. Vihaan sitä kun on huonoja aamuja, päiviä ja hetkiä. On paljon kivempaa olla se positiivinen Jemppu, mikä oonkin suurimman osan ajasta. Mutta koska oon vaan ihminen niin valitettavasti mullakin on ne huonot hetkeni.

Huomaan kyllä heti yhteyden huonossa syömisessä tohon mieleen. Viime viikot oon syönyt vähän niin ja näin, onneks paino ei oo noussut ja oon saanut nyt otettua taas itseäni niskasta kiinni. Liikuntaa oon kyllä harrastanut normaalisti ja myös lenkkeily on taas tullut kuvioihin. Ihanaa kun kevät tulee, en malta odottaa aikaa jolloin ei tarvi pelätä että liukastuu tuolla. Tajusin muuten eilen että oon laihtunut saman verran kun mitä Peetu painaa, ja Peetu on PAINAVA (13kg), aika pysäyttävää.

Mulla on koko ajan jotain tekemistä ja menoja. Eilen lähdin aamulla lenkkeillen Sannalle värjäyttämään ja leikkauttamaan mun hiukset. Ihanaa saada vähän muutosta vaikka mielummin oisin pitkähiuksinen. Oon tyytyväinen näihin nyt, ihan kivaa vaihtelua tämmönen lyhyt tukka. Torstainakin pojat jää isin kanssa kotiin kun mulla on menoa, siitä lisää joskus myöhemmin. Perjantaina mennään Kaapon kanssa mun veljelle äitin ja siskon kanssa. Lauantaina mennään koko perhe mun äidille ja mun veljet tulee myös. Kaapo on ihan innoissaan kun pääsee näkemään kaikkia serkkujaan. Ja käyn kolme kertaa viikossa salilla.. Kiireinen kotiäiti.

Ja mitä noihin omiin menoihin tulee niin mun omatunto kokee kovia niiden takia. Ahdistaa olla pojista erossa, vaikka ne onkin isänsä kanssa. Tuntuu että tunnit vuorokaudesta loppuu kesken, haluisin olla niille niin paljon enemmän. En haluis tuntea omantunnontuskia esim mun salille menosta, mutta mä silti tunnen. Mä RAKASTAN käydä salilla, mutta samalla tuntuu pahalta nauttia jostain missä pojat ei oo läsnä. On outoa yhtäkkiä elää myös itselleen.

Tässä kohtaa oon myös tosi kiitollinen siitä etten oo tässä arjessa ja elämässä yksin. Mun lapsilla on isä joka haluaa olla niiden kanssa ja pärjää ihan yhtä hyvin kun mäkin. Ja mulla mies joka tukee mun harrastusta ja terveellistä elämää sillä että on pyytämättä poikien kanssa ne ajat kun mä liikun (ja muutenkin).

Kaikesta syyllisyydentunteesta ja muusta huolimatta oon tosi onnellinen että oon löytänyt oman harrastuksen ja uuden suunnan elämälle. Olo on niin paljon parempi, iloisempi ja energisempi kun mitä aiemmin on ollut. Ja kaikki muutos kropassa, niin palkitsevaa. En oo tehny tätä kaikkee turhaan. Oon ottanut melkeen kaikki kuvat kropasta alusvaatteilla, mutta niitä en ainakaan vielä oo valmis julkasemaan.


13kg muutosta painossa

Mulle on vaikeeta ottaa kehuja vastaan ja vielä vaikeempaa kehua itseäni. Mut pakko myöntää et oon tosi ylpee itsestäni ja saavutuksistani!


 Ihanaa tiistaita kaikille!
<3: Jemppu

lauantai 18. helmikuuta 2017

Ihan vaan kuulumisia!

Pitkä tauko ollut taas kirjoittamisesta ja tää viikko onkin ollut koko ajan menoa johonkin suuntaan. Ihanaa kun on päässyt normaalisti taas salille ja ihanaa kun on nähnyt taas kavereita ja muita.

Oon saanut monta positiivista kommenttia mun muuttuneesta vartalosta ja niitä on tosi vaikea ottaa vastaan, koska oma pää ei vielä ymmärrä että tässä on tosiaan pienennytty. Ostin torstaina paidan ja kaupassa mietin mahtuukohan se päälle, kotona kokeilin niin se oli jopa vähän reilu. Aiemmin se olisi ollut tosi tiukka tai jopa liian pieni. Ostin myös kokoa pienemmät urheluliivit, en tiedä pitäiskö olla ilonen vai surullinen siitä. Oon myös pitänyt farkkuja päällä, monen vuoden tauon jälkeen. Vielä on pitkä matka omaan tyytyväisyyteen, mutta kyllä mä sinne pääsen.

Kaapo on taas päässyt kerhoon ja onkin ollut tosi innoissaan siitä. Tosin ens viikolla on hiihtoloma eli taas viikko kotona. Toivotaan että olis hyviä ilmoja kun ollaan innostuttu yhdestä läheisestä puistosta. Ollaan ulkoiltu myös hirveesti sen sairasteluajan jälkeen. Kaapon huone ja oikeastaan koko koti on kokenut muutoksia, luulen että sisustusvimma johtuu keväästä.

Peetulle kuuluu myös hyvää, ostettiin sille juniorsänky ja kolme yötä on nukkunut siellä hyvin. Yhtenä aamuna heräsi 5.30 kun lähdin salille mutta muuten on mennyt YÖT hyvin. Äsken nukahti ekaa kertaa päiväunille sinne, meidän iso poika. Käytiin eilen myös neuvolalääkärissä, ja Peetu tottakai vaan huusi koko tutkimuksen ajan niinkuin aina. Peetu ei yhtään tykkää olla tuntemattomien kosketeltavana, ymmärrän kyllä.

Torstai oli aivan ihana päivä, pakko hehkuttaa koska en muista millon viimeks on ollut yhtä ihana päivä. Heräsin tosiaan 5.30 ja suuntasin salille, kyl vaan aamu alkaa hyvin salilla hyvässä seurassa. Sen jälkeen siivosin ja tein ruoan valmiiksi koska meille tuli ihania vieraita eli mun veljen avovaimo ja niiden lapset. Sain myös tulppaaneita kummipojalta. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja serkukset leikki kivasti yhessä. Iltapäivällä lähdin vielä Kaapon kanssa sen kummitädille kahville ja sylittelemään niiden pientä vauvaa. Sen jälkeen kävin poikien kanssa ompussa pyörimässä ja siinä se päivä menikin. Ihana ihana ihana päivä!

Tänään mun aamu alkoi äitin kanssa lenkkeilyllä ja kahvittelulla, niin ihanaa kun aurinko paistaa! Ens viikolla on tiedossa hiustenvärjäystä, salilla käyntiä, lenkkeilyä, perheaikaa, ystäviä ja viikonloppuna mennään äitille laskiaspullalle, taas pääsee serkut leikkimään toistensa kanssa. Kaapo aika paljon ikävöi serkkujaan, koska harvemmin nähdään. Maaliskuun alussa pojat menee mun äidille yökylään!!




Tajusin hetki sitten että parin hassun kuukauden päästä tää jätkä täyttää jo 4v! <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! Me lähdetään kohta puistoon kun pojat herää.

<3: Jemppu

maanantai 6. helmikuuta 2017

Arvostus normaalille elämälle!

Viimeset pari viikkoa on ollut aika inhottavia ja niihin päiviin on mahtunut kuumetta, flunssaa, yskää, korvatulehdukset molemmilla pojilla, oksennusta, laittoman paljon telkkarin katselua ja neljän seinän sisällä olemista. Nyt vihdoin taitaa olla kaikki ohi ja arvostus terveyttä ja arkea kohtaan on korkea.

Mun liikunta on jäänyt vähälle ja muutenkin kaikkien fiilis on ollut aika huono. Kotona monta päivää putkeen kahden reippaan lapsen kanssa, tosiaan ei oo oikeestaan mikään vaikuttanut poikien jaksamiseen vaan virtaa on riittänyt koko ajan kaikesta huolimatta. Eilisestä asti ollaan eletty jo normaalia elämää ja ULKOILTU. Eilen pääsin myös salille melkeen viikon tauon jälkeen ja ai että mikä fiilis. Ihana hiki ja itsensä haastaminen, ja tänään ihanan hellä tunne jaloissa ja pepussa. On muuten eka kerta kun tuntuu kunnolla myös alakropassa, yleensä vaan kädet on hellänä käsitreenin jälkeen. Mun paino on jatkanut tippumista vaikka oon syönyt huonosti näinä sairastelupäivinä, tällä hetkellä vaaka näyttää -12,8kg.

Meillä oli tänään ihana aamupäivä poikien kanssa. Vaikka herättiin jo ennen seiskaa ja oltiinkin 8.30 ulkona ovesta ja käveltiin vähän pidemmälle puistoon jossa vierähti tunti. Ihanaa kun pojat nauttii ulkoilusta vaikkei siellä hirveesti tekemistä olekaan. Pojat halusi olla koko ajan toistensa kanssa ja myös Peetu huuteli Kaapon perään jos Kaapo sattui olemaan kauempana, aika hellyyttävää! <3 Ulkoilun jälkeen tultiin kotiin leikkimään legoilla ja junaradalla. Tämmöset aamupäivät on kivoja kun ei tarvi taistella mistään Kaapon kanssa, vaan nätisti puki aamulla päälle, siivos lelut itse ja meni vielä kiltisti päiväunille.

Lähdetään päikkäreiden jälkeen myös ulkoilemaan kun on niin nätti ilma ja niin monta päivää ollaan oltu vaan kotona sairastamassa. Ulkoilu tuntuu ihan luksukselta tällä hetkellä, vaikka normaalisti se on vaan itsestäänselvyys ja joskus myös pakkopullaa.

Toivotaan että meiän sairastelut olis nyt tässä ja saadaan elää normaalia elämää ja arkea pidemmän aikaa. Haluun kunnolla päästä taas treenamaan ja lenkkeilemään. Ja että voidaan ulkoilla päivittäin ja nähdä kavereita. Toivon myös että saataisiin viettää ens viikonloppuna terveinä perheen kesken aikaa!




Kotiäitilook!


Eilen ulkoilemassa!



Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

<3: Jemppu