perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rakas tietokone!

Voihan tietokone miten olenkaan sua ikävöinyt.

Tänään tosiaan otin koneen kaapista ja netti yhdistyi siihen ja tää jopa toimii. Jipii! Ainoo vaan ettei hiiri nyt toimi, pitää ostaa patterit ja kokeilla uusiks. Veikkaan kyllä että toi hiiri on jo parhaat päivänsä nähnyt. Tästä tulee nyt ihan kuulumispostaus.

Mä oon ollut ikuisuuden kipeenä, nyt alkaa vihdoin helpottaa. Joka yö herään yskimään ja siihen kun kurkku on tajuttoman kipee. Kaapolla oli myös silmätulehdus, mutta se lähti parissa päivässä silmätipoilla. 



Kaapon ihana uus välikausihaalari.
Toivon todella, että pian tulee lämpimät kelit ja päästään nauttimaan ulkoilusta ihan kunnolla Kaapon kanssa.

Sunnuntaina juhlittiin mun kummipojan ristiäisiä, päästiin koko perhe ukin ja mummon kyydillä. Mähän olin siis sylikummi, oli vähän puuduttavaa pitää poikaa sylissä kun käsi oli huonosti ja vauva vaan potki kun tunsi jonkun olevan sitä vasten. Kaste oli tosi kiva ja pappi puhui tosi kauniisti vauvasta ja koko niiden perheestä. Pojasta tuli Veeti Armas Valtteri, minun ensimmäinen ihana kummipoika. Kuvia mulla ei ole, mutta ehkä jostain suunnasta niitä eksyy kehystettäväksi ;).

Kastetilaisuuden jälkeen oli vielä kahvitilaisuus (tai siis oli siellä myös miljoonasti kaikkea muuta suuhunpantavaa) ja voin kertoa, että se kakku oli taivaallista, en ollut moneen päivään pystynyt ennen sitä syömään kunnolla. Kahvitilaisuus oli siis heillä kotona, Kaapo viihtyi hyvin niinkuin aina kun on uusia leluja ja juttuja. Yleensä se kärräilee serkkutytön nukenrattaita kun siellä ollaan kylässä ja niin se meni tälläkin kertaa. Oli todella onnistuneet juhlat ja mulla on maailman söpöin kummipoika <3!

Raskaus on edennyt jo viikolle 28+0, ihan hullua että ollaan jo viimeisellä kolmanneksella (oltu jo viikko kylläkin). Alle kolme kuukautta niin elämä muuttuu taas. Mä en jotenkin vieläkään osaa ymmärtää, että meille tulee vauva. Vaikka se liikkuukin kovasti masussa ja pinnasänky odottaa valmiina, se ei vaan jotenkin mahdu mun päähän että kohta meillä on pieni poikavauva, Kaapon pikkuveli.

Mua vähän jännittää jo että miten Kaapo ottaa vauvan, koska Kaapo on todella riippuvainen musta. Varsinkin jos imetys onnistuu se tietää sitä ettei Kaapolle ole aikaa enää niin paljoa, toki isi on onneksi kotona, mutta kun yleensä Kaapo tarvitsee myös mua. Esim. aamulla jos mä yritän jäädä nukkumaan pidempään, niin Kaapo tulee hakkaa ovea ja huutaa äitiä. Ja auta armias jos Kaapo huomaa mun menevän vessaan ja ovi on kiinni.

Mutta nyt mä menen suihkuun ja alan valmistautua niin päästään lähtemään pitkästä aikaa Ceccille kylään! <3

lauantai 21. maaliskuuta 2015

3 kuukautta laskettuun!

Kolme kuukautta, niin lyhyt mutta silti niin pitkä aika. Toisaalta en jaksa odottaa, mutta toisaalta toivon ettei poika pidä kiirettä ainakaa tulemalla etuajassa. Toivon oikeestaan, että päästään ihan sinne laskettuun asti, muttei hirveesti silti yli tarvi mennä. 

Haluan ehtiä vielä kesällä tehdä vain Kaapon kanssa asioita, mutta tietysti vauvankin kanssa voi tehdä kaikenlaista. Mutta haluan esim. Käydä korkeasaaressa Kaapon kanssa vielä ilman vauvaa. 

Raskaus sujuu hyvin, jäbä on tosi vilkas edelleenkin. Tuntuu ettei se koskaan nuku, jos satun yöllä heräämään niin siellä se aina liikuskelee. Mutta on ihanaa, että antaa merkkejä olemassaolostaan niin ei tarvi huolestua. 

Eilen mulle tuli postissa ajat anestesialääkärille (13.5) ja synnytystapa-arvioon (25.5). Tuolloin sovitaan myös sektioaika, kuinka jännää. Pelkopolilla lääkäri toitotti mulle miljoonasti alatiesynnytyksen olevan parempi vaihtoehto, tottakai mä sen tiedän, mutta ottaen huomioon edellisen synnytyksen niin pelottaa ajatus. 

Toki jos vauva ennen sektiota syntyy itsestään niin ollaan ihan uudessa tilanteessa ja sen näkee sitten. Mun ajatus on tällä hetkellä se, että leikkauspäivä sovitaan ja vauva syntyy silloin.





Raskaudesta nyt ei muuten oo mitään, mutta 9.4 on neuvola niin silloin taas.

Sokerirasitus on ens perjantaina koska olin kipeenä viimeks kun piti olla ja oon muuten taaskin. Tosiaan Kaapolla alkaa helpottaa silmätulehdus, yskä on kyllä aikamoinen ja yölläkin heräs siihen pari kertaa. Mulla on jo monta päivää taas ollu kaikkea, nyt on vaan kurkkukipu ja yskä. Toivotaan että ens yön aikana menee ohi ja päästään kummipoikani ristiäisiin. 

Mä en malta odottaa ilmojen lämpenemistä ja ulkoilua. Jos nyt selvitään tästä sairastelusta ja nää vois jäädä meidän osalta tähän vaikka loppuvuodeks. 

❤️: Jemppu & pojat

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Äitiyden rankka puoli

Mä rakastan olla äiti. Musta on ihanaa, että mun on mahdollista olla kotona mun lapsen ja kohta lasten kanssa. Äitiys on mulle varmaan se unelma-ammatti. Toki aion opiskella oikeeseen ammattiin kun on sen aika, mutta nyt ja seuraavat vuodet mä aion nauttia täysin äitinä ja kotona olosta.

Nyt kun Kaapo on ollut kipeenä, huomaa taas sen rankan puolen tässä kaikessa. Se huoli mitä mä kannan mun pojasta on ihan jäätävä. Musta on kamalaa ja samalla niin ihanaa kun se käpertyy mun syliin ja haluaa vaan olla siinä, turvassa mun halauksen ja paijauksen sisällä. Siis nyt kun se on kipeenä niin se on kamalaa, mutta tuntuu hyvältä että Kaapo tuntee olonsa turvalliseksi mun lähellä. Niin mun pitääkin olla, Kaapon tuki ja turva. 

Mä luulen, että Kaaposta tulee herkkä ihminen muutenkin. Mä oon sellanen myös. Kateltiin toissapäivänä kuvia albumista ja kun tuli kuva meistä sairaalassa niin Kaapo sano itku kurkussa vuorotellen: äiti, aapo. Eli se kuva herätti pojassa tunteita, se oli todella liikuttavaa, äidin poika. 

Kaapolla tuntuu myös olevan omatunto, se tänään löi omaa nukkeaan, mutta sitten otti syliin ja halaili anteeksipyytävästi. Tää sama on tapahtunut joku aika sitten erään puuhapete lelun kanssa. 




Vaikka Kaapo onkin todella kova menemään ja tekemään tuhoja, musta on  ihanaa huomata myös se toinen, herkkä puoli. Tosta on hyvä lähteä kasvattamaan rehtiä miestä tähän maailmaan. 

Tuntuu haikeelta ajatella, että kohta meillä on toinen vauva talossa eikä Kaapo enää saa niin paljoa huomiota kun nykyään, mutta eiköhän me selvitä tulevasta kunnialla läpi ja pojista on sit parin vuoden päästä seuraa toisilleen. 

Eniten ahdistaa synnytys, koska joudun olemaan erossa Kaaposta paljon niinä päivinä, on jo nyt ikävä (ja tulee itku) kun ajattelee. Vaikka mä tiedän että Kaapo viihtyy paremmin kun hyvin mummoloissa ja isin kanssa, mutta ei se sitä ikävää pois vie. 

Toivotaan, että se ikävä toimii myös motivaattorina mun toipumiselle. Sen näkee sitten, nyt mä taas hautaan synnytysajatukset jonnekkin ja mietin vasta loppuvaiheessa niitä.

Nyt mä aion nauttia nää kolme kuukautta Kaapon kanssa ja koittaa tehdä hirveesti kaikkea, ja ulkoilla myös paljon kun Kaapo tervehtyy, koska kevät ja uusi maailman ihanin vk-haalari. 

❤️: Jemppu

Pitkästä aikaa

Kirjotan tätä postausta tabletilla, eli varmasti tulee virheitä ja postaus näyttää hassulta, mutta vaihtoehtoja ei nyt valitettavasti ole. 

Mä olin ensin kipeenä melkeen viikon ja nyt on Kaapon vuoro. Kävin eilen sen kanssa terveysasemalla, jossa todettiin kaiken liittyvän flunssaan. Tänään käytiin uudestaan, koska Kaapolla on silmätulehdus niinkuin tiesinkin jo eilen. Korvatulehdusta ei vielä ainakaan ole ja toivon että siltä vältytään, niinkuin ollaan tähänkin asti vältytty. 

Tällä hetkellä Kaapo nukkuu mun vieressä meidän sängyssä, koska mua säälittää tuo pieni raasu. Toivotaan että sairastelut päättyis tähän silmätulehdukseen, nyt kun tipatkin on haettu.






Mulla oli myös ensimmäinen pelkopoli maanantaina (rv 26+3) ja oli vähän hämmentävää, kun huoneessa oli mun ja lääkärin lisäks viisi(!!!) opiskelijaa. Mutta hyvin meni keskustelu, tosin vielä on epäselvää synnytysasiat, rv 36 suunnilleen on synnytystapa-arvio jossa sovitaan sektiopäivä ja tapaan anestesialääkärin, koska mun kohdalla kivunlievitys ei toiminut ekassa synnytyksessä niinkuin olisi kuulunut. Sektiopäivään vaikuttaa ainakin se, että onko raskaushepatoosi puhjennut uudestaan, mitä lääkäri piti todennäköisenä. 

Ultrallakin katottiin poikaa ja hirveesti potki kun katteli. Painoa on n. 900g joka on ihan keskikäyrällä ainakin vielä. Lääkäri sanoi että yleensä synnytetään suht samankokoisia lapsia, mutta siihen oon varautunutkin. Poju on myös pää alaspäin niinkun oon tiennytkin jo jonkun aikaa. Potkut ja jalat tuntuu selkeesti kyljissä. En malta odottaa että nää kolme kuukautta menee ja saadaan pikkuvelikin maailmaan. 

Sunnuntaina päästään juhlimaan, kun minun kummipoika saa nimen. Muuten elämä rullaa samaan tahtiin kun aina ennenkin.

Elämäämme edelleen hankaloittaa hissiremontti, mua alkaa aina harjotussupistaa kun kävelen rappusia, varsinkin alas mennessä. Liitoskivut alkaa myös aina kun kävelee vähänkin reippaammin. Viime viikolla käveltiin Cecciltä kotiin (Kaapo nukku rattaissa) ja puol välissä matkaa piti alkaa hidastaa ja irvistellen selvisin kotipihaan kivuiltani. 

Musta on niin ihanaa tää kevät, aurinko ja lämpö. On mielikin paljon ilosempi, paitsi kotona näkyy nyt kuinka likaset on ikkunat yms. Pääsiäislomalla Kaapo menee mummolaan pariks yöks ja me aateltiin heittäytyy villeiks Samun kanssa ja siivota koko kämppä ja pestä ikkunat. Parvekkeen Samu pesi jo tossa viikonloppuna. 

Keksin myös täydellisen lahjan Kaapolle kun oltiin mun veljellä käymässä viikonloppuna. Me annetaan Kaapolle oma leikkikeittiö, itseasiassa tänäänkin terveysasemalla leikkipaikalla Kaapo sellaisella leikki, eli kova juttu näyttäis olevan. Kaapon synttärisuunnittelut on myös hyvässä vaiheessa ja Johku on taas lupautunut mua auttamaan ja tänä vuonna myös isukki osallistuu järjestelyihin ;)

Enempää en jaksa kirjotella, koska tää on hankalaa, mutta koitan totutella niin joku päivä ehkä onnistuu paremmin.

Ihanaa keväänalkua kaikille��

❤️: Jemppu, Kaapo & Pikkuveikka rv 26+5

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Arjen haasteita

Mua on ihan ahdistanu kun en oo päivitellyt tänne mitään. Luonnoksissa on vaikka kuinka monta postausta odottamassa inspiraatiota. Ja saa odottaakkin jos netti ei ala toimia kohta kunnolla. Meille tuli nyt elisa viihde ja sen myötä pitäisi tulla tosi hyvä netti, mutta vielä en osaa hyvästä sanoa mitään kun edelleen on hidas. Koitan nyt päivitellä koneen juttuja, mä en ymmärrä tämmösistä yhtään mitään, eikä Samukaan. Mutta tv toimii hyvin ja se on plussaa, ihanaa nyt kun on tallentava digiboksi ja meillä näkyy myös mtv nykyään.

Mutta niin, kuulumisia. Masuun kuuluu hyvää, poika liikkuu edelleen hirveesti ja on tuntunut jo jalkaakin kun on tunkenut kylkeen. Kylkiluihin ei ihan vielä vissiin yllä, mutta kauaa ei luultavasti mene. En vieläkään osaa kuvitella olevani pian kahden äiti vaikka jäbä masussa myllääkin päivät pitkät, nytkin. Vaikka laskettuun on enään kolme kuukautta niin se tuntuu silti ikuisuudelta. Kahden viikon kuluttua on ensimmäinen pelkopoli ja pitäis vissiin vähän enempi perehtyä siihen liittyviin lappuihin, tuntuu etten oo valmis siihen.

Mä en tosiaan halua miettiä synnytystä yhtään syvemmin, koska tiedän menettäväni yöuneni. Mutta pakko kai se on ruveta jo miettimään. Mä aion mennä pelkopolille avoimin mielin, onneks siellä pääsee näkemään vauvan niin on jotain positiivistakin mitä odottaa. Tai siis varmasti pelkopolista muutenkin jää positiivinen mieli, mulla on ekasta ultrasta(ja pelkopolilääkärin puhelusta) ollut sellanen olo, että mut otetaan tosissaan ja halutaan auttaa. Toivotaan, että tällä kertaa saadaan paremmat muistot ja kokemukset synnytyksestä kun viimeksi.

Kyllä se jo odottaa pikkuveikkaa<3

Tänään me käytiin Ceccillä, se kyllä jäi aika lyhkäseks visiitiks kun Kaapo alko olemaan väsynyt ja todella(!!) kiukkunen. Saatiin pussillinen vaatteita vauvalle, osa Kaapon vanhoja ja osa Oliverin. Voi mikä nostalgia tuli niistä 56cm yökkäreistä, Kaapon vanhoista siis. Hullua, että meidän kohta kaksvee on ollut joskus niin pieni.

Kaapo, siitä on tullut aikamoinen hulivili, tai eihän se ikinä mikään rauhallinen oo ollut, mutta nykypäivänä. Siis mä en pääse edes vessaan rauhassa, jos se on hereillä. Se on samantien laittamassa hellat päälle tai tekemässä jotain muuta yhtä fiksua. Koko ajan on pakko koetella hermoja ja vielä tahalteen. Tästäkö se sit alkaa oikeesti, se uhma siis. Ehkä me selvitään tästä, pitää vaan kasvattaa pinnaa.

Tänään alkoi muuten hissiremontti meidän talossa, se kestää melkein 2kk, eli lisää haasteita meidän arkeen.

Koitan taas pian kirjotella, jos netti vaikka alkais toimia kunnolla kun saa päivitykset tehtyä!

<3: Jemppu & Pikkuveli rv 24+3

lauantai 21. helmikuuta 2015

Viime aikoina.

Moikka!

Tästä tulee luultavasti sekava postaus, koska on niin paljon kaikkia juttuja. Meidän netti on nyt pelleillyt muutaman päivän ja toimii todella huonosti jos ollenkaan.

Samulla oli hiihtolomaa viikon ja tänään alkoi arki. Me ollaan tässä viikon aikana käyty pariin kertaan Ceccillä, kahviteltu Samun vanhempien kanssa ja perjantaina veli perheineen kävi kylässä. 

Tosiaan me ollaan nyt viime aikoina oltu paljon Ceccillä kahvittelemassa ja leikkimässä. Vaikka Kaapo on siellä oma villi itsensä ja vähän enemmän, niin silti on ollut tosi kivaa jutella Ceccin kanssa ja leikittää Oliveria. Samulla alkoi koulussa uusi jakso niin ollaan pitkiä päiviä kahdestaan, joten on kyllä tosi kiva että voidaan viettää aikaa myös Ceccillä.



Raskaus sujuu hyvin ja poika on päivä päivältä voimakkaampi. Yhtenä yönä en meinannut saada nukuttua kun koko ajan jäbä potki mua. Mahan läpikin näkyy jo tosi hyvin, Samukin on saanut potkuja monesti vaikka yleensä lopettaakin kun toi isukki edes ajattelee käden laittamista masulle. Ja perjantaina tosiaan tuli 23+0 viikkoa täyteen! Hullua ajatella, että meidän vauva saattaisi jo hyvin selvitä jos syntyisi nyt, mutta jos katotaan sitä syntymää sitten kesäkuun puolvälin jälkeen vasta ;)!

Tilasin lekmeriltä seisomalaudan, hintaa oli 34,90e

Tosiaan seisomalauta oli yks vauvahankinnoista, ja onnekseni bongasin edullisen lekmeriltä. Ja meidän onneksi se sopi kuin sopikin meidän vaunuihin. Mulla on vahva tunne, että selvitään ilman tuplarattaita. Tosin eihän sitä tiedä miten hommat menee kun vauva syntyy ja uhma tulee ajankohtaiseksi.

Tällä viikollakin on vaikka ja mitä sovittuna, ja pakko huomenna soitella tosta nettijutusta koska 30e/kk netistä joka ei toimi niinkuin pitää niin on turhan kallis hinta maksaa huvikseen. 

Mutta palaan heti kun saan netin toimimaan, koska puhelimella kirjoittaminen on ärsyttävää!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Turhauttava neuvola

Tosiaan mulla oli tänään neuvola (rv 22+3). Jäi todella turhautunut olo, ja oon tavallaan helpottunut että seuraava on vasta 9.4 jolloin on rv 30. Toisaalta mä ihmettelen, että miksi niin pitkä väli seuraavaan. Neuvolassa kuunneltiin syke ja sain raskaustodistuksen, neuvolatäti ei taaskaan meinannu saada sykkeitä kuulumaan. Tällä kertaa ei tarvinnut onneks kutsua toista auttamaan.

Poika potki melkeenpä koko ajan kun neuvolatäti yritti kuunnella sykkeitä, hän on kyllä niin menevä tyyppi että ihan jännittää tulevaisuus. Eilen sain jopa videolle pojan liikkeen. Mulla on puhelimessa sovellus jonka mukaan puoliso saa vielä odottaa liikkeitä, mutta pyhpah mua välillä jopa ällöttää kun pidän kättä mahalla ja tunnen kun poika on siinä alla :D. Mutta muuten on ihanaa kun tunnen niin paljon liikkeitä <3

Kerroin myös neuvolatädille, että meille tulee toinen poika ja se kysy että oonko pettynyt?! Hei haloo, miten tollasta kehtaa kysyä. Miten kukaan vois olla pettynyt terveestä pienestä pojasta <3!

Huomenna mä menen verikokeisiin, koska jalkojen ja käsien kutina on jokapäiväistä, mutta toivotaan ettei raskaushepatoosia olisi. Maaliskuussa on ensimmäinen pelkopoli ja toinen sokerirasitus.

Kohta Kaapo tulee kotiin Samun porukoilta ja mun ukki tulee myös kahville. On kyllä jo vähän ikävä Kaapoa kun se kaks yötä oli siellä mummolassa.

Tästä tulikin tylsä kuvaton postaus, mutta tylsä olo mulle siitä neuvolasta jäikin.