keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Olette kaikkeni!

Mä kirjotin joku kuukausi sitten siitä etten tunne syyllisyyttä mun omasta ajasta koska sitä on niin vähän, mutta kummasti se vähän muuttui nyt salilla käynnin myötä.

Mulle on itselleni iso kynnys olla poissa poikien luota, tai automaattisesti tulee huono omatunto. Äitiys on yhtä syyllisyydentunnetta melkeen päivittäin. Vaikka pojat onkin isänsä kanssa kun mä olen salilla, niin se silti tuntuu väärältä. Sitä tunnetta helpottaa treenaamisen ajottaminen nukkuma-aikoihin ja viikonloppuna ei niin väliä kun ei oo yleensä mitään menoja (esim kerhoa). Kaapo on aina ihan innoissaan kun saa jäädä isin kanssa ja jos tietää sen etukäteen niin monesti saa vastata kysymykseen: "äiti lähdetkö jo, äiti lähdetkö kohta" ja Peetukaan ei enään itke jos mä lähden, eli oon ihan turhaan omantunnontuskissani.

Välillä mä toivoisin ettei mulle olis niin tärkeetä olla poikien kanssa koko ajan, mutta kun se vaan on. Varmasti menee hetki tottua mun uuteen harrastukseen, koska moneen vuoteen mulla ei oo ollut omaa säännöllistä menoa, näin usein. Meidän päivät menee muutenkin niin nopeasti ja tuntuu etten ehdi tarpeeksi olla poikien kanssa, koska on kerho, kotityöt, ruoanlaitot, KAHDEN TUNNIN PÄIVÄUNET.

Mä oon ihan hyvin salilla saanut mielestäni lapset ja pystynyt keskittymään olennaiseen, ja nautin ihan hirveästi käydä siellä. Se tekee mulle tosi hyvää ja varmasti sen ansiosta pystyn olemaan entistäkin jaksavampi äiti, koska salilla käynti on sitä omaa aikaa parhaimmillaan. Silti toi syyllisyydentunne vaan hiipii mun päähän vähän väliä...





Tänään kun mentiin Peetun kanssa hakemaan Kaapoa, siinä pihalla oli joku päiväkotitäti jolla oli seitsämän lasta mukanaan ja se höpötteli puhelimessa, kun samalla ne isommat lapset laski sellasilla pyöreillä pulkilla yhden pienemmän päälle. Hetki meni, mutta hoitotäti onneksi huomasi sen ja haki lapsen pois, lapsen joka itki ja huusi äitiä. Mulle tuli niiiin paha mieli ja oon oikeesti siinä onnellisessa asemassa ettei mun lasten tarvitse vielä hetkeen mennä kodin ulkopuolelle hoitoon. Ja tottakai varmasti on hyviäkin hoitajia, mutta valitettavasti just mun piti todistaa tämmönen tilanne, mulle on muutenkin tosi raskas ajatus tulevasta päiväkoti/kouluelämästä.

Kaapolla oli taas ollut kiva kerhopäivä ja kertookin aina kerhoaamuina että on innoissaan kun pääsee kerhoon. Kerhon jälkeen mentiin bussiin ja pojat katteli toisiaan hymyillen ja Kaapo sanoi että sillä on ollut Peetua ikävä. Tämmöset on niitä palkitsevia hetkiä vanhemmuudessa, hetkiä jolloin tajuu kuinka tärkeitä noi onkaan toisilleen ja kuinka tärkeitä ne on mulle. Vaikka päivän aikana kaikilla ehtii mennä hermot monen monta kertaa, niin jokaisessa päivässä on myös monen monta hetkeä kun muistaa miks tähän on ryhtynyt. Välillä raskasta, mutta ihan parasta. On vaan älyttömän hienoa olla äiti, ja musta on hienoa että mä tajuan sen joka päivä ja pystyn nauttia kotiäitiydestä, huonoistakin hetkistä huolimatta!

<3:Jemppu

maanantai 16. tammikuuta 2017

Uusi harrastus ja ihana aamupäivä!

Ihanaa maanantaita kaikille! Meiän eilinen oli aika kauhee kun Kaapo heti herätessään oksensi ja sitten koko päivä odoteltiin että jatkuuko oksentaminen tai alkaako jollain muulla meistä, mutta varovaisesti voisin sanoa että selvittiin. Kaapohan joskus joulukuun alussa myös oli yhtenä yönä oksentanut muttei muuten mitään, eli en tiedä johtuuko jostain ruuasta tms. kirjoitin nyt sitten lauantain ruokailut ylös että voi verrata jos vielä näin käy.

Tänään olikin vähän erilainen aamu, heräsin yksin klo 5.15 ja aamukahvin jälkeen lähdin salille. Ostin siis salijäsenyyden viime viikolla ja tänään oli neljäs kerta. Mulla on maailman paras salikaveri ja meillä on ollut joka kerta hauskaa myös vaikka tehokkaasti treenataankin, tänäänkin oli kivaa vaikka mun vatsa olikin vähän kipeä. Tarkoitus olisi käydä se kolme kertaa viikossa ja muina päivinä lenkkeillä plus pitää yksi lepopäivä. Kotiin päästyä kello oli vajaa 8 ja Peetu nukkui edelleen ja Kaapokin oli vasta herännyt eli siinä suhteessa hyvä aika käydä salilla.

Tosiaan lähdettiin poikien heräilyn ja aamupalan jälkeen ulos leikkimään ja se olikin tosi ihanaa vaikka luulin olevani ihan poikki. On siistiä huomata miten paremmin jaksaa jo tehdä asioita kun on pari kuukautta kohottanut kuntoa. Mä muutin mun elämäntavat itseäni varten suurimmaksi osaksi, mutta myös pojat on iso syy, koska mä haluan olla jaksava äiti enkä lihava laiskimus joka ei jaksa tyyliin kyykkyyn mennä. Ulkoilun jälkeen Kaapo halusi piirtää ja koitin Peetullekkin antaa kynän mutta se söi sitä koko ajan niin se sai katsella Kaapon autovihkoja. Ja äsken ruuan jälkeen pojat meni päikkäreille. Mä ajattelin aamulla vielä että mä nukun myös nyt mutta kummasti sitä on piristynyt, aiotaan ulkoilla myös unien jälkeen vielä.

Eilinen oksennusepisodi herätti muistot poikien ensimmäisestä oksennustaudista viime keväältä ja mua vähän ahdisti. Se oli niin KAUHEETA sillon etten kyllä todellakaan olis vielä valmis uudestaan samaan, ja mitä jos meille kaikille tulis samaan aikaan. Mun äitiyden kauheimmat päivät oli ne oksennustautipäivät. Toivotaan ettei ihan pian saataisi sitä tautia meidän perheeseen. Voi ahdistus sentään.




Mun M-kokoiset uudet treenitrikoot. Siis ämmät!!!!!!
-10kg kuva!
Oksennusepisodi sai mut taas olemaan kiitollinen Samusta. Mitä tekisinkään ilman sitä. Maailman paras isi meiän pojille, sen takia myös mun on mahdollista tehdä asioita mitkä tekee mut vielä onnellisemmaksi (KUNTOSALI)

Mun elämäni valot, tärkeimmät <3

Huonot päivät saa oikeesti niin arvostamaan päiviä jotka on parempia. Mä oon sitä mieltä että kun asiat on hyvin niin nauttii siitä täysillä, koska ei voi olla liikaa positiivisuutta ja iloa tässä maailmassa. Tällä hetkellä kaikki on aika hyvin (paitsi jos meillä alkaa se oksennustauti) ja mä nautin tästä täysillä. On aika ihmeellistä huomata miten kroppa ja mieli pelaa yhteen, koska tän kaiken liikunnan ja terveellisemmän elämän myötä musta on tullut paljon iloisempi ja energisempi.

Myös Samu osti samalle salille jäsenyyden ja tuntuu olevan aika innoissaan myös uudesta harrastuksestaan. Aika kiva että nyt molemmilla on oma juttu kodin ja perheen ulkopuolella. Meidän oli tarkoitus mennä eilen kahdestaan salille, mutta Kaapon oksentamisen takia en päässyt lähtemään. Ehkä joku toinen päivä päästään kahdestaankin. Meillä on kyllä ihan täysin erilaiset tavoitteet, vaikka mä en vielä tarkalleen edes tiedä mitä tavoittelen. Ainakin toivon painavani vielä 15 kiloa vähemmän kun nyt ja varmaan lihakset kasvaa jonkun verran.

Nyt hetki lepoa ennen kun pojat herää päiväunilta!

<3: Jemppu

perjantai 13. tammikuuta 2017

Kaksi lasta on tarpeeksi, vai onko?

Mä oon aina tiennyt etten tule olemaan vaan yhden lapsen äiti jos se on itsestäni kiinni. Mä oon enemmän ja vähemmän haaveillut suurperheestä, mutta Kaapon syntymän jälkeen olin aika varma ettei se tule koskaan toteutumaan koska synnytys oli niin kauhea. Ja viimeistään Peetun synnytyksen (sektio) jälkeen tiesin että kolme on ihan maksimi lapsimäärä mun kropalle.

Tosi nopeasti Peetun syntymän jälkeen mulle iski vauvakuume ja puhuttiin paljon kolmannen lapsen mahdollisuudesta Samun kanssa. Viime vuoden tammikuussa jätin pillerit pois ja melkein vuosi yritettiin enemmän ja vähemmän tosissaan sitä kolmatta lasta. Viime vuoden lopulla yritys alkoi olemaan jo aika ärsyttävää ja ajatus kolmannesta lapsesta alkoi myös tuntua kaukaiselta, joten päätettiin lopettaa yrittäminen. Olo on tällä hetkellä vaan helpottunut, koska meidän pojat kasvaa koko ajan isommiksi ja elämä helpottuu.

Musta olisi ollut kolmen lapsen äidiksi, mutta loppuvaiheessa aloin keksiä enemmän huonoja kuin hyviä asioita siitä. Ja tiedättekö NUKKUMINEN on maailman parasta. Kaapo ja Peetu nukkuu ihan älyttömän hyvin eli 12-13h yössä minkä takia mä jaksan meidän arjen niin hyvin. Toki kahdenkin kanssa tulee tilanteita että voisin repiä hiukset päästäni, mutta mä edelleen voin sanoa että rakastan mun elämää noiden pienten kanssa. Kolmen kanssa mulla ei välttämättä olisi enää niitä yöunia ja päikkäriaikaa pari tuntia päivässä omille asioille tai siivoomiselle.

Tuntuu hassulta miettiä lopullista lapsilukua 22-vuotiaana mutta tällä hetkellä oon aika varma etten halua enempää lapsia. Mulla on nyt niin suuri palo saada mun kroppa kuntoon (tänään jo -10,6kg) ja muutenkin elää kropan kautta itselleni että se on myös yksi syy tähän. Mutta vaikka nyt ollaan varmoja tästä niin en silti sano etteikö ikinä, koska tosiaan ollaan sen verran nuoria että on monen monta vuotta aikaa muuttaa mieltä. Vaikka oonkin sitä mieltä että haluan lapset pienellä ikäerolla. Siitä olen varma että ens vuonna jatkan koulua ja hoidan sen loppuun ennen kun edes ajattelen kolmatta lasta, itse asiassa toivon etten sen jälkeenkään ajattele koska mä toivon että ehditään myös Samun kanssa joskus elää myös kahdestaan ilman että ollaan toinen jalka haudassa.

Kaksi lasta on tarpeeksi, muttei liikaa. Nyt mulla on vihdoin sellanen olo että meidän perhe on kokonainen. Mulla on kaikki mitä tarvitsen just nyt, ihanat pojat, hyvä mies joka on myös hyvä isi meidän pojille, uus ihana harrastus ja muutenkin hyvä olla. Elämä on ihanaa just näin!




<3: onnellinen kahden lapsen äiti

torstai 12. tammikuuta 2017

PEETU 1,5V

Vähän myöhässä kirjoittelen tätä, onhan Peetu jo ens viikolla 1v 7kk. Meidän kuopus on edelleen aikamoinen riiviö, koko ajan pitää tehdä kiellettyjä asioita ja jätkä ei helposti luovuta. Meidän huoneessa ravataan monta kertaa päivässä ja nyt oon alkanut miettiä ettei kieltäisi vaan antaisi mennä jos sillä rauhottuisi. Sama keittiössä, KOKO AJAN, viime viikolla rikkoi jo kattilan kannen. Ja siis yli puol vuotta keittiö on vetänyt puoleensa.

Peetu syö hienosti itse (todella sotkusesti, mutta ilman apua) ja juo edelleen nokkiksesta. Oon koittanut antaa nokkiksen ilman kantta mutta ei suostu edes kokeilemaan. Ja Peetu on edelleen kaikkiruokanen, toisin kun isoveljensä. On kyllä helpottavaa että edes toinen syö hyvällä ruokahalulla kaikkea. Ja joku aika sitten Peetu oppi sanomaan JANO ja tänäänkin aamu alkoi sillä että tuli pyytämään juotavaa (huutamaan JANO).

Nukkuu nykyään yönsä hyvin eli ilman herätyksiä 19-07 ja parin tunnin päiväunet. Jos ehtii nukahtaa bussiin tai rattaisiin ennen kun päästää kotiin niin ei enää saa unesta kiinni, eli välillä Peetun päiväunet on 15-20min ja silti hyvin jaksaa loppupäivän. Tutti on edelleen käytössä (mun piti joululomalla vierottaa se) koska oon vaan niin aikaansaamaton ja pelkään että meidän ihanat yöunet menee pilalle sen takia. Tarkoitus olisi myös ostaa juniorisänky pian, koska onhan Peetu jo iso poika. Myös räsyt (eli harso) on TODELLA tärkeitä pojalle ja nukkuu niiden kanssa (ja heräilee).

 Peetu on tosi läheisyydenkipeä ja on paljon sylissä ja halii ja pussailee. Monesti kun illalla katotaan lastenohjelmia, Peetu tulee syliin makoilemaan. Kaapo on Peetua kohtaan sellainen että halailee ja pussailee, mutta siitä Peetu ei niin välitä vaan ahdistuu nopeasti. Nykyään viihtyy pidempiäkin aikoja rattaissa istumassa, bussissa tulee edelleen kiukku melkein aina.

Peetu on paljon rauhallisempi kun Kaapo, ja pystyy myös keskittymään asioihin paremmin. Toki pojat myös villitsee toisiaan, puolin ja toisin. Peetu myös yrittää jo ärsyttää Kaapoa esim. rikkomalla sen junaradan.

Käytiin joulukuussa neuvolassa ja kaikki on niinkuin pitääkin.

Ikä:1v 6kk (1v)
Paino: 12930g (11300g)
Pituus: 85cm (80cm)
Pää: 50,8cm (49,3cm)

 Eli hienosti kasvaa myös.





Peetu ei vielä puhu hirveästi, sanoja kyllä tulee muutamia ja matkii myös paljon. Lauseita ei oo vielä tullut. Peetu on muutenkin hiljaisempi kun Kaapo, tosin se johtuu varmaan siitä ettei puheenvuoroa meinaa saada kun Kaapolla on aina niin paljon asiaa.

Sellainen on meidän puolitoistavuotias. Välillä jo niin ärsyttävä mutta silti niin älyttömän pieni ja rakas <3. Odotan kauhulla sitä kun uhmaikä alkaa toden teolla.

<3: Jemppu

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kohti parempaa vartaloa osa kaksi!

Mun usko itseeni ja tavoitteisiin pääsyyn on tosi kova. Aamulla vaaka näytti jo -8,4kg aloituspainosta. Vaikka joulu ja sen jälkeinen aika on ollut vähemmän terveellistä, en silti jäänyt sinne vaan jatkoin liikkumista ja nyt oon taas syönyt terveellisemmin. Perjantaina mulla on vapaa-ilta mikä tarkottaa viiniä/siideriä ja lauantaina roskaruokaa, mutta tätä tapahtuu niin harvoin etten rajoita sitä iteltäni.

Mä painoin syyskuun ensimmäisenä päivänä 90,7kg ja tänään 82,3kg isoja kilomääriä molemmat mutta hyvään suuntaan menossa. Ihan kohta jo kymppi pudotettu, aika huikeeta! Kaikista hienointa tässä on se että oon noi kilot saanut itse pudotettua ilman dieettejä tai kuntosalia. Kaks kuukautta oon tainnut liikkua säännöllisesti eli 5-6 kertaa viikossa (kotitreeniä ehkä 4-6 kertaa viikossa ja lenkkeilyä samat, yleensä siis molemmat samana päivänä).

Lenkkeily on se missä mun kalorit palaa, siis kävelin tänäänkin aamulla poikien (eli tuplarattaiden) kanssa mun äidille vähän kiertäen (matkaa tuli 4km) ja kyllä siinä hiki tuli ja sama takasin tullessa, olin ihan hiestä märkä noiden auraamattomien teiden takia. Odotan tosi paljon kevättä että pääsen harjottelemaan hölkkäämistä kunnolla. Kotitreenit on mulle lähinnä pepunkasvatusta ja vatsalihaksia, nyt oon myös selkälihakset lisänny.

Ja mitä syömiseen tulee niin syön ihan kotiruokaa, lisänä salaattia/kasviksia, iltapalalla yleensä ruisleipää. Aamupalaa syön välillä ja se on myös mun tavote opetella syömään ihan joka aamu. Välipalaa syön harvemmin, mutta treenin jälkeen yleensä vedän proteiinijuoman. Juon vettä suurimmaksi osaksi, välillä vichyä ja satunnaisesti myös batteryä, koska miksi ei.

Mähän oon alusta asti ollut sillä asenteella että en kiellä itseltäni mitään (koska en halua liian tiukkaa ruokavaliota) ja niin kauan kun paino putoaa niin aion mennäkkin niin. Tunnen itseni sen verran että tää on vaan paras vaihtoehto mulle. Joulun aikaan ja vuodenvaihteessa tuli herkuteltua enemmän mutta nyt lauantain jälkeen aion olla pidemmän pätkän ilman herkkuja, koska mä tiedän pystyväni siihen.

Mun ensimmäinen tavoite on painaa alle 80kg ja toinen tavoite on painaa alle 70kg. Sen jälkeen en ole ihan varma koska luultavasti mä teen itselleni lihaksia siellä salilla kun sinne pääsen. Katsotaan mitä tapahtuu.

Tästä näkee jo pienen muutoksen!! Mun eka muutoskuva.

Tää ei nyt liity laihduttamiseen mutta mun pidennykset tuli! IHANAT!
Nyt mä lähden pesemään hiusvärit ja meikkaan, koska illalla meen näkemään mun ihania ystäviä pitkästä aikaa! <3

<3: Jemppu

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tavoitteita tälle vuodelle!

Meidän uusivuosi oli aika kiva, oltiin perheen kesken ja iltapäivällä käytiin puistossa. Illalla syötiin hodareita ja kateltiin leffaa, Kaapon kanssa makoiltiin peittojen ja tyynyjen kanssa matolla, ihmeen hyvin pysy paikoillaan melkein koko leffan ajan Kaapokin. Annettiin poikien myös valvoa vähän pidempään, silti olin itsekin jo klo 22 nukkumassa. En oo kertaakaan ollut hereillä vuoden vaihtuessa sen jälkeen kun tulin äidiksi, enkä tiedä miks pitäisikään.

Vuoden ensimmäinen päivä alkoi makkareiden vaihdolla (Kaapo muutti siis meidän makkariin ja me Kaapon, eli keskimmäiseen) ja sen jälkeen lähdettiin lenkille, 10km käveltiin ja kotona Samu ruokki pojat ja vedin vielä kotitreenin. Iltapäivällä lähdetään vielä varmaan puistoilemaan, on kivaa kun Samu on lomalla niin voi tehdä yhdessä enemmän. Ensi viikolle ei ole vielä muita suunnitelmia kuin mun VAPAA-ILTA perjantaina, odotan paljon sitä! Alkuviikon kyllä treenaan ja syön hyvin niin voi perjantaina (ja lauantaina) vähän höllätä.

Tälle vuodelle mulla on muutamia tavoitteita. Listaan tähän alle niitä:

- Laihtuminen on se suurin. Haluan kesään mennessä olla pudottanut jo suurimman osan ylipainosta ja olla tyytyväinen omaan vartaloon. Siis vaikka vaaka näyttää jo melkein 8kg painonpudotusta ja senttejäkin on lähtenyt paljon, en silti näe muutosta peilikuvassa, se ehkä skidisti turhauttaa.

- Liittyy myös laihtumiseen, mutta aion alkaa käymään salilla, luultavasti jo tammikuun aikana kunhan sopiva sali löytyy.

- Haluan myös pysyä siinä etten aloita mitään dieettiä vaan syön kotiruokaa ja myös niitä herkkuja sillon tällön, on toiminut tähänkin asti hyvin.

- Haluan on olla entistäkin parempi äiti. Haluan tehdä enemmän poikien kanssa, sellaisia asioita mitä ei olla tehty aiemmin ja esim. tutustua uusiin leikkipuistoihin ja paikkoihin. Ja tietty käydä korkeasaaressa ja lintsillä kesällä.

- Tavoitteeksi laitan taas sen että otettaisiin Samun kanssa sitä kahdenkeskistä aikaa. Ollaan vaan aika huonoja pyytämään lastenhoitoapua ja ollaan viime kuukausina pyydettykin vaan silloin kun on ollut pakko (okei, jokerimatsi ei ois ollu pakollinen), mulle se vaan on iso kynnys varsinkin tässä vaiheessa kun mitään hyvää syytä ei ole (esim. se että saisi nukkua yönsä koska nykyään me nukutaan, jopa liiankin hyvin).

- Aion olla positiivinen vaikka ei meidänkään elämä ole täydellistä ja huonoja päiviä on. Mutta pakko vaan sanoa että asenne on ISO asia elämässä, sä voit tehdä kaikesta vaikeeta tai sitten sä voit ottaa vähän iisimmin. Pakko vaan edelleen hehkuttaa elämäntapamuutoksen tuomaa iloista mieltä!



Vilma oli meillä yötä ja se laitto mun hiukset ja otti pari kuvaa :)
On muuten aika ankee talvi ulkona!

En ehkä kestä että tänä vuonna meidän esikoinen täyttää jo NELJÄ ja kuopus KAKSI! Odotan sitä innolla ja kauhulla, koska sitten meillä on kaksi uhmaikästä. Onneks niillä on toisensa kenen kanssa tapella.

Nyt nautin vielä hetken hiljaisuudesta ennen kun pojat herää päikkäreiltä.

Ihanaa vuotta 2017 kaikille!

<3: Jemppu

torstai 29. joulukuuta 2016

VUOSI 2016!

Niin se vaan tämäkin vuosi alkaa olla lopuillaan. Luin mun tammikuun postauksesta kuinka tavoitteena vuodelle 2016 on ulkoilla enemmän poikien kanssa ja ottaa treffailu Samun kanssa tavaksi. Harmi että toinen vaan toteutui, se ulkoilu. Me ulkoillaan päivittäin, toki on poikkeuksiakin mutta tavoite on ulkoilla 1-2 kertaa päivässä.

Tää vuosi on ollut ihan ok. Ei mitenkään erityisen upea muttei maailman huonoinkaan. Oon kyllä iloinen että alkaa uusi vuosi koska se on jotenkin uuden alku vaikkei mikään oikeastaan muutukaan. 


Tammikuussa...

... blondasin hiuksia. Vietettiin tyttöjen iltaa, jonka jälkeen tuli kolmen päivän krapula. Käytiin Peetun kanssa 6kk ryhmäneuvolassa. Hei hurjaa, mulla oli ryömivä vauva! Nyt mulla on kiipeilevä ja juokseva vauva. Muutettiin olkkariin Samun kanssa että nukkuisin vähän paremmin, ja toivoin että Peetukin nukkuisi. Peetu oppi istumaan. Tammikuussa ja oikeastaan joka kuussa nähtiin paljon Cecciä ja Oliveria (ja tietty Noelia kun se synty <3) ja oon päivä päivältä kiitollisempi niistä meidän elämässä. Maailman paras vertaistuki ja muutenkin maailman paras ystävä. Ihminen jolle voin kertoa kaiken.


Helmikuussa...

... poikien kanssa oli vähän rankempaa. Peetu teki hampaita ja nukku huonosti, Kaapon uhma oli kauheeta. Vilma oli meillä koko viikonlopun. Käytiin taas Peetun kanssa neuvolassa. Aloin käymään jälkihuollon äiti-lapsikahvitteluissa kerran viikossa, se oli niiiiin kivaa. Vaikka oli raskaampaa niin nautin kotiäitiydestä, sekään ei ole muuttunut. 


Maaliskuussa...

... Heti maaliskuun alussa Cecci kävi rakenneultrassa ja sain tietää vauvan olevan poika. Se oli ja on edelleen hauskaa, että meidän kahvitteluissa pyörii neljä pikkupoikaa <3 Aloitin ja lopetin fitfarmin superdieetin enkä kadu. Käytiin hoplopissa Ceccin ja poikien kanssa. Peetu nousi ekaa kertaa tukea vasten seisomaan. Odotettu pääsiäisloma kun poikien oli tarkoitus mennä mummille yökylään, mutta kaikki muut paitsi minä sairasti oksennustaudin, se oli mun äitiyden kauhein kokemus. Peetu oppi vilkuttamaan. Hain Kaapolle kerhopaikkaa.



Huhtikuussa...

... Pojat meni mummille yökylään ja saatiin olla kahdestaan Samun kanssa. Tosiaan Peetu oli kahdella aiemmalla kerralla kipeä ja jouduttiin kaksi yökyläilyä perua tätä ennen. Ulkoiltiin tosi paljon ku alko olla lämpimät kelit ja sairastelut sairasteltu. Peetulla taas äitissä kiinni-vaihe tosin en tiedä onks se ikinä loppunutkaan, VIELÄKÄÄN. Juhlittiin veljentyttöä Kaapon (ja siis kaikkien sukulaisten mutta Peetu ei ollut mukana) kanssa (sillonkin oltiin vähän flunssasia, olipas meiän alkuvuosi sairastelua täynnä). Kävin ikeassa vähän shoppailemassa (kyllä, tämä on mainitsemisen arvoinen asia). Aloitettiin unikoulu, vaihtelevalla menestyksellä. Mun vanha jälkihuolto-ohjaaja otti meistä kuvia kunnon kameralla ja meidän kahvittelut loppuivat. Juhlittiin mun äidin valmistumista. Kaapolla oli eka korvatulehdus josta selvittiin hienosti.


Toukokuussa...

... Vietettiin ihana perhevappu nelisteen. Nautittiin auringosta ja ulkoilusta. Saatiin tietää että Kaapo pääsee kerhoon. Vietin vapaa-iltaa. Vietettiin kiukkunen äitienpäivä ja illalla Peetu otti ensiaskeleet. Mun esikoisvauva täytti kolme vuotta ja samaan aikaan tuli kuluneeksi viisi vuotta mun isän kuolemasta, niin ristiriitanen päivä koska kerran se oli mulle maailman kamalin ja pari vuotta myöhemmin tavallaan parhain <3. Vietettiin ihanat synttärit Kaapon kanssa. Oltiin Kaapon kanssa mun siskon kanssa yksi päivä ja yö kun äiti oli vapaalla. Oltiin äitin kanssa katsomassa myös Vilman tanssiesitystä loppukuusta. Toukokuu lopetettiin Ceccin, Oliverin ja Kaapon kanssa korkeasaaren reissuun.


Kesäkuussa...

... Ulkoiltiin. Mä vietin vapaa-iltaa mun veljen tupareissa, tosin se ilta jäi aika lyhyeksi. Peetu täytti vuoden, ihana fiilis että selvittiin jo toisen kerran vauvavuodesta. Peetu lähti toden teolla kävelemään. Pojat meni koko viikonlopuksi mun äidille ja me vietettiin iltaa Samun perheen kanssa. Seuraavalla viikolla siitä meille tarjottiin isompaa asuntoa, siitä alkoikin kaikki muuttorumba. Käytiin Peetun 1v neuvolassa.


Heinäkuussa...

... Pakkailua, pakkailua ja vähän lisää pakkailua. Koko kuukausi tuntui vaan odottamiselta että pääsee muuttamaan. Ja koko vuoden kohokohta kun mun iiiihana kummipoika syntyi 16.7. Se hetki kun sain pitää Noelia ekaa kertaa sylissä oli jotain ihan käsittämätöntä, ja oon edelleen ihan myyty tosta pikkusesta. Muutettiin uuten ihanaan kotiin. Oltiin mökillä äitin, kummitädin ja niiden ystävien kanssa.


Elokuussa...

... Ulkoiltiin paljon. Täytin 22v. Kaapolla alkoi kerho. Otettiin Kaapolta vaippa pois. Vietettiin paljon aikaa Ceccin ja poikien kanssa. Ihana arki alkoi. Tutustuttiin meidän omaan pihaan ja lähellä olevaan leikkipaikkaan.


Syyskuussa...

... Syksy ja kesä oli aikaa jolloin me ulkoiltiin ihan hirveästi. Blondasin hiukset... Musta tuli virallisesti Noelin kummitäti. Pojat sairasti taas enemmän ja vähemmän. Ronja otti meidän perheestä ihania kuvia.


 Lokakuussa...

... Pääsin ekaa kertaa kaason hommiin, ihastelemaan upeita pukuja siis Ceccin päällä. Ja oikea pukukin löytyi pian, se on upea. Hurjaa että parin päivän päästä voi sanoa että Ceccin häät on tänä vuonna!!! Peetu meni mun äidille yökylään ja vietettiin kolmisteen aikaa Kaapon ja Samun kanssa, se oli ihanaa. Käytiin Kaapon kanssa myös mummolla ja ukilla ilman Peetua. Oli syysloma (Samulla ja Kaapolla), ulkoiltiin, nähtiin mun mummoa, käytiin Samun mummolla ja nähtiin kavereita. Värjäsin hiukset tummiksi. EN IKINÄ OPI, paitsi että mun hiukset katkes aika näkyvästi eli lyheni mooonella sentillä ihan itsestään. Oon meinannut alkaa itkeä kun oon nähnyt vanhoja kuvia pitkillä hiuksilla, eli oon näköjään myös pinnallinen. Päätin taas alkaa laihduttamaan, tällä kertaa paremmalla menestyksellä jopa.



Marraskuussa...

... Alkukuusta oli sikana lunta, mikä oli ihanaa. Monta kertaa ehdittiin pulkkailla ja ulkoilla sen aikana, nyt se onkin vaan muisto. Vietin vapaa-iltaa mun ihanien ystävien kanssa. Vietettiin perheen kesken pikkujouluja. Juhlittiin Samun neljättä isänpäivää. Puolessa välissä marraskuuta laitoin jo joulun.... Juhlittiin myös mun veljentytön synttäreitä. -3.5kg paino tippui marraskuun loppuun mennessä.


































Joulukuussa...

... Alkukuusta pojat meni mun äidille yökylään. Samun kanssa siis oltiin kahdestaan, syötiin hyvin ja katottiin leffaa, se oli meidän tapa juhlistaa VIITTÄ yhteistä vuotta. Mun kaason mekko mahtui päälle, se oli mun eka tavoite. Ylistin taas kotiäitiyttä, koska se vaan on parasta. Pääsin monen vuoden tauon jälkeen lätkämatsiin. Kävin äitin ja kummitädin kanssa katsomassa yön juhlakonserttia, oli ihan älyttömän kiva ilta. Meillä tuli kaksi vuotta naimisissa oloa täyteen. Käytiin Peetun 1,5v neuvolassa. Vaaka näytti -7,6kg aloituspainosta JA SITTEN TULI JOULU, okei tuli "vaan" 800g takasin. Värjäsin hiukset mustiksi. Vietettiin joulua oman perheen kesken. Joulupäivänä osa mun läheisistä (isoveli, äiti, sisko, ukki ja mummo) tuli meille viettämään joulua. Tapaninpäivänä päästiin Samun kanssa lätkämatsiin. Tänään vielä Kaapo menee mun äidille yökylään ja huomenna Vilma tulee meille yökylään, tarkoitus olisi mennä leffaan kahdestaan, kun saatiin molemmat leffaliput joululahjaksi Jamilta.

En ajatellut meidän vuoden olleen näinkin tapahtumarikas, mutta onhan tässä nyt ehitty vaikka ja mitä tekemään. Mun äidin ansiosta ollaan saatu aikaa kahdestaan Samun kanssa ja se on oikeesti tosi tärkeetä tän kaiken keskellä, olen kiitollinen! Ja edelleen jaksan olla kiitollinen siitä että pystyn ja jaksan olla kotona mun pienien kanssa, parin päivän päästä alkaa meidän viimeinen kokonainen kotivuosi (eli siis mun vika kotiäitiysvuosi), josta aion nauttia kahta kauheemmin <3

Viettäkää ihanat tän vuoden vikat päivät! Ja tervetuloa vaan vuosi 2017, oon enemmän kun valmis.

<3: Jemppu