tiistai 28. heinäkuuta 2015

#husband

Tää haaste on pyörinyt tosi monissa blogeissa ja niitä on ollut tosi hauska lukea, sain siis Samunkin suostuteltua vastaamaan kysymyksiin.

Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
- Joku raskausohjelma.
(Joo kaikki erilaiset äidit, teiniäidit yms on mun lemppareita ja uusin lemppari on satuhäät joita onkin tallennettuna varmaan 20 jaksoa)

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Ei mitään.
(en pahemmin syö salaattia ja jos syön niin sellasenaan menee)

Mikä on hänen inhokkiruoka?
- Kaalilaatikko.
(joo ei kiitos!)

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
- Kuiva omenasiideri, hampurilaista.
(ei olla ikinä käyty illallisella, mutta esim chicosissa syön aina sen hamppariaterian)

Mikä on hänen kengänkoko?
- 40.


Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
- Muumimukeja keräilee.
(niitä löytyy 9kpl ja pikkuhiljaa aion kerätä kaikki kaupassa myytävät)

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Nuudelia.
(myönnän :D)

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Paskaa.
(meillä on täysin erilainen musiikkimaku)

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- Paskoista.
(meillä on myös täysin erilainen leffamaku, sarjoissa kyllä päästään yhteisymmärrykseen)

Minkä väriset silmät hänellä on?
- Siniset.


Asia mitä usein teet, mistä hän ei pidä?
- Pelaan puhelimella.
(huoh, koko ajan!)

Missä hän on syntynyt?
- Jorvissa.


Jos leipoisit hänelle kakun, millainen se olisi?
- Täytekakku.
(kelpais, ja paljon kermavaahtoo)

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Soittaa suutaan. Hoitaa lapsia.
(oon kyllä aikamoinen valittaja. Lastenhoidossa on pakko olla jo hyvä kun kaks löytyy)

Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?
- Halloumi-juusto.
(namm)

Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
- puhelin, kuulokkeet & piilarit
(ite oisin vastannu et lapsia/jompaa kumpaa lasta)



Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- Minä.
(kyllä, melkeenpä päivittäin. Samu on kova ärsyttämään, luulee että se on kivaa)

Entä piristymään?
- Minä.
(tääkin on totta <3)

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Ei ketään.


Millainen hän on vaimona?
- Hyvä.
(ihanan monipuolinen vastaus)

Milloin hän tapasi vanhempasi?
- En muista. Joskus 2011-2012 talvella.
(aika pian sen jälkeen kun alettiin seurustella)

Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Ronjan kamera & hajuvedet.
(haha, joo siis Ronja jätti sen kameran mulle ristiäisten jälkee ja mä oon vähän kuvaillu poikia sillä. Ja tilasin vs tuoksuja, haluun lisää!!)

Millainen on hänen kotilook?
- Normi.
 (rennot kotipökät ja toppi, tai maksimekko)

Tätä oli kyllä hauska tehdä :D nyt alan valmistautua nukkumaan kun toi bebekin vetää sikeitä. Viime yönä noustiin siinä 3.45, jos nyt sais nukkua vähän enemmän.

<3: Jemppu

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Vauva sai nimen..

Tänään 25.7 vietettiin meidän toisen pojan ristiäisiä. Juhlat sujui kivasti, teen kunnon postauksen myöhemmin!



Vauva sai siis nimen Peetu Kristian <3!




torstai 23. heinäkuuta 2015

Väsynyt mami täällä moi!

Kello on vielä tosi vähän niin senkin takia väsyttää kovasti, vauvalla ei oo vielä oikeestaan minkäänlaista rytmiä. Viime yönä jäbä nukkui 21-02.30 ja sen jälkeen ei meinannutkaan nukahtaa, vaikka yleensä vaan syö ja jatkaa unia. Nyt otin vauvan viereen, että sain nukkua vielä jonkun aikaa. Kuudelta luovutin ja tulin vauvan kanssa olkkariin, nyt juon kahvia, taustalla satuhäät ja kirjottelen tätä.

Käytiin silloin viikko sitten neuvolassa vauvan kanssa ja siellä todettiin pojan kasvavan hienosti. Neuvolatäti kysyi multa, että olisko mahdollista pienentää annoskokoja, johon sanoin heti ettei ole. Vauva syö hirveesti, mutta en mä sitä nälässäkään ala pitämään. Alhaalla mitat.

Ikä: 4 viikkoa (kaksi viikkoa)
Paino: 5165g (4230g)
Pituus: 55,5cm (53,3cm)
Pipo: 39,5cm (38,1cm)

Vauva oli aiemmin tosi kova pulauttelemaan, mutta alettiin antamaan sakeuttajaa maidossa. Meidän pulauttelut on jääneet melkeenpä kokonaan. Voi olla päiviäkin kun ei tuu ollenkaan pulautusta. Pääasia että kasvaa hyvin ja on suht tyytyväinen tyyppi. Tosin musta tuntuu, että vauvalla on pohjaton vatsa eli koko ajan pitäis olla pullo suussa melkeenpä.

On hän jo aika pullero <3
Kaapo esittteli kuvia vauvalle :D

Näyttää siltä, että Kaapo näyttäis keskisormea :D
Tiistaina mä kävin Kaapon kanssa puistossa Ceccin ja Oliverin kanssa, teki hyvää viettää aikaa vaan Kaaponkin kanssa ilman vauvaa. Eilen mentiin mun äitille vauvan kanssa ja sen jälkeen ristiäispappi kävi meillä kahvilla, huh enää kaks päivää niin vauva saa nimen. Viime lauantaina jätinkin pojat Samulle ja olin huimat 3,5 tuntia Johkun kanssa. Eilen otin myös omaa aikaa ja lähdin lenkille kun Kaapo meni nukkumaan, se teki todella hyvää ja aionkin päivittäin jatkaa kävelyä. Katotaan jälkitarkastuksen jälkeen jos uskaltais vähän kovemmin liikkua.

Tosiaan mun sektiohaava välillä särkee, mutta kai se kuuluu paranemiseen. Mutta toivotaan, että saisin luvan alkaa harrastaa ihan kunnolla liikuntaa, on nimittäin noita kiloja mitä karistaa. Ja mun vatsa on ihan kamala, toinen sektio teki tehtävänsä ja uskon, ettei se siitä helpolla lähde. Mutta mä oon valmis taistelemaan unelmakroppani eteen.

Tänään meillä on tarkoitus mennä Samun porukoille käymään, mutta katotaan jaksanko lähteä ton yön takia. Ja huomenna leivotaan ja mä stressaan lauantaita. Lauantaina tosiaan vauva saa nimen ja voi että se on maailman söpöin sen juhlavaatteissa (jotka mahtuu just ja just päälle :D)!

Tuun varmaan heti lauantaina kertomaan pojan nimen!

<3: Jemppu

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kiireinen elämä

Huh, eipä oo paljon kerinnyt tai jaksanut blogia päivitellä. Me ollaan tehty paljon kaikenlaista ja aika menee edelleen tajuttoman nopeesti. En kylläkään muista kaikkea mitä ollaan tehty, mutta paljon kaikkea kummiskin.

Perjantaina vietiin Kaapo Samun vanhemmille ja siellä menikin monta tuntia, vauvakin pääs ekaa kertaa mummolaan kylään. Lauantaina me vaan oltiin ja vauvakin valvo koko päivän, kun oli ilmaa masussa hirveesti. Onneks helpottii yöhön mennessä kun hieroin masua ja nukuttiinkin tosi hyvin se yö. Sunnuntaina oli Oliverin ensimmäiset synttärijuhlat, ja ihanat juhlat olikin jäbälle järkätty. Musta on ihan hullua, että Oliver on jo vuoden ikäinen kohta, muistan aina ekan kerran kun näin sen alle kolmekiloisen minimiehen <3!

<3

Kaapo sai vaariltaan automaton, se vasta onkin siisti juttu.
 Vauva täyttää lauantaina kuukauden ja musta tuntuu, että se on kasvanu ihan hirveesti jo. Kuukausi kahden lapsen äitinä on mennyt ihan kivasti ja veikkaan että pärjätään hyvin syksylläkin kun Samulla jatkuu koulu. Kyllä mua harmittaa hirveesti ettei mulla oo enään niin paljoa aikaa Kaapolle, mutta kyllä tää tästä tasottuu joskus, varmaan.

Torstaina meillä on taas neuvola ja sit onkin taas viikonloppu, ihanaa. Ja lauantaina on tasan viikko ristiäisiin, jännää. Pappikaan ei oo vielä soittanut, mutta jospa tällä viikolla. Nimi on valittu ja kirjotin sen jo maistraatin lappuunkin. Hyvä nimi onkin, sopii hyvin Kaapon nimeen, muttei oo liian samanlainen.

Elokuun ensimmäisenä päivänä me otetaan ja lähetään vuorokaudeksi risteilylle ilman lapsia. Näillä näkymin Samun äiti ja sisko tulee poikia hoitamaan meille, tai sitten Kaapo menee mummolaan ja vauvan sylikummi Johku tulee hoitamaan vauvaa meille. Mutta ihanaa saada vähän omaa aikaa, ja päästä pois espoosta (ja koko Suomesta). Se on Samun ensimmäinen ulkomaanmatka vielä kaiken lisäksi. Mä aion raahata ainakin lavan batterya ja pari lavaa kokista, koska tuntuu aika turhalta lähtee raahamaan alkoholia.

Nyt mä voisin keittää lisää kahvia ja ottaa rennosti kun Kaapokin leikkii nätisti ja vauva nukkuu!

<3: Jemppu

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Sektiosta palautuminen

Ja heti alkuun, en (ainakaan vielä) lisää kuvia mun vartalosta, ennen kun saan tehtyä sille jotain. Mä en oo yhtään tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja suurimmaksi osaksi se on oma syy. Jälkitarkastus on 6.8 ja sen jälkeen alan luultavasti käymään salilla ja tekemään tosissani töitä kroppani eteen. Sitä ennen aion kyllä vaunulenkkeillä, noita tuplia kun työntelee niin varmasti kunto kohenee.

Ja sitten asiaan, eli palautuminen sektiosta. Vauvahan syntyi iltapäivällä torstaina, perjantaina pääsin ylös sängystä vaikkakin ekalla kerralla meinasin pyörtyä, mutta toinen kerta meni tosi hyvin. Perjantaina taisin nousta vaan pari kertaa, mutta lauantaina olinkin jo todella paljon ylhäällä, koska oli hyvä olo ja halusin kotiutua mahdollisimman pian. Sunnuntaina olinkin koko päivän oikeestaan kävelemässä ja istumassa, pari kertaa makoilin vauvan kanssa kun kotiuduttiin vasta klo 17 aikaan.

Mulla on jo varmaan viikon ollut olo kun ei olis missään leikkauksessa ikinä ollutkaan, niin hyvin mä oon palautunut. Sektiohaava on todella siisti ja arpeutunut nätisti. Ja tosiaan se on ihan erilainen kun Kaapon aikainen. Tää uusi on vaan viiva ja Kaapon on sellanen koholla oleva paksu arpikudos. Huomaa kumpi on kiireellinen ja kumpi elektiivinen leikkausarpi.

Särkylääkkeitä söin kyllä vielä kotonakin ehkä viis päivää, nyt oon ollut monta päivää ottamatta eikä kipuja juurikaan ole. Alussa kävely teki tiukkaa ja esim apteekkireissu otti vähän koville, mutta se on varmaan ihan perus ensimmäisillä pidemmillä kävelyillä. Mutta enään ei tosiaan oo mitään ongelmia senkään suhteen.

Ainoa mikä aiheuttaa kipuja on se, että selkä ei meinaa pysyä suorassa vaan menee automaattisesti ihan kumaraan ja sen takia mun selkä on ihan hiton kipeä. On se vaan iso muutos kun se masu lähtee tukemasta ryhtiä ja tilalle jää tyhjä pömppis, eihän se mitään tue :D

Sitten kun pääsen aloittamaan kuntoilun, voisin alkaa tehdä postauksia laihtumisesta ja semmosesta.

Nyt mä alan suunnittelemaan meidän hääjuhlia taas uudestaan, virallista päivää ei olla lyöty lukkoon, mutta ehkä parin vuoden päästä ollaan saatu säästettyä rahat siihen!

<3: Jemppu

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Isin tyttö

Vähän yli vuosi sitten kirjoitin mun isästä TÄMÄN TEKSTIN! Silloin mä en tietenkään tiennyt mitä elämä tuo tullessaan ja missä tilanteessa oltaisiin nyt 2015 kesällä.

Silloin kun mä synnytystapa-arvion jälkeen kerroin mun äidille meidän vauvan tulevan syntymäpäivän (joka on myös mun oman isän syntymäpäivä), äiti kysyi multa että miltä se tuntuu. Ei se aluks tuntunut vielä miltään, osasin ehkä vähän odottaakkin sitä. Mutta onhan se taas iso juttu ja tiedän, että sillä on joku merkitys. Mä olin aina isin tyttö, ja tuun aina olemaan vaikkei iskä enään täällä ookkaan. Ehkä se on se merkitys.

Kaapon syntymäpäivä on aina ollut tunnerikas, juurikin senkin takia, että tulee joka kerta vuosi lisää meidän isän poismenosta. Ja nyt meidän isän syntymäpäivä saa uuden merkityksen, kun silloin juhlitaan meidän toisen pojan syntymäpäivää.

Ennen kun tiesin, että sektio sovitaan sille päivälle olin varma että synnytys käynnistyy ennen sektiota, mutta kun saatiin tietää päivä, olin täysin varma että vauva pysyy loppuun asti masussa.

18.06.1970-12.05.2011
Pahin suru on jo hellittänyt, mutta ikävä ei niinkään. On päiviä jolloin en ajattele ollenkaan, mutta on myös päiviä jolloin ajattelen todella paljon <3 :/
<3
Isi olis varmasti ihan hirveen ylpee musta jos se vielä olis täällä. Sillon kun se kuoli mä olin kauhee teini, joka hatkas laitoksesta ja teki vaan tyhmyyksiä. Aikalailla isin kuoleman jälkeen mä ryhdistäydyin ja äitin kanssa saatiin myös meidän välit todella läheisiksi, ja onneks ne on myös sellasina pysynyt.
  
18.6.2015 & 12.5.2013 <3
Mun iskällä on viis lastenlasta, ketä se ei kerennyt tavata. Olis ollut hienoa jakaa iskänkin kanssa tää kaikki. Mutta niin se elämä menee, menetyksiltä ei vissiin voi välttyä. Mä oon onnekas, kun mulla on mun pojat. Ja mitä iskään tulee, niin mulla on muistot <3.

En mä saa enään muuta kirjotettua aiheesta, mutta ehkä tää riittää.

<3: Jemppu

torstai 2. heinäkuuta 2015

Onnellinen.

 Onnellinen. Sana joka kuvaa mun tän hetkistä olotilaa todella hyvin. Arki menee sujuvasti eteenpäin, päivät menee nopeesti ja aika mukavastikin. Ollaan käyty kaupoilla ja neuvolassa, todella monet on käynyt katsomassa myös vauvaa ja meitä täällä kotona. Viikonloppu aiotaan viettää perheen kesken, että saadaan kaikki vähän levätä ja rauhottua. Lauantaina Kaapo kylläkin menee tätinsä kanssa viettämään aikaa, eli saadaan levätä ihan kunnolla Samun kanssa.

Tosiaan neuvolassa käytiin eilen kun ikää oli 13 vuorokautta, vauva painoi 4230g ja oli 53.3cm pitkä. Painoa oli tullut kuudessa päivässä 250g eli ihan hyvin. Kerroin neuvolatädille vauvan puklaamisesta (pari kertaa tullut kaikki ylös) ja nyt seurataan ettei vaan olis refluksitautia. Mä en vielä ihan viitti huolestua, kun ei joka ruualla tuu ylös kummiskaan. Muuten kaikki on hienosti pojalla.

 Vauva nukkuu suurimman osan ajasta (yllätys) ja on nyt parina iltana valvonut 3 tuntia putkeen ja sen jälkeen nukkunut 5-6 tuntia putkeen. Vielä kertaakaan ei oo tarvinnut yöllä valvoa vauvan kanssa (*koputtaa puuta*). 

Tänään tuli ikää jo kaks viikkoa.
Vauva on ihan hirveesti Kaapon näkönen nukkuessaan!
Unihymyt <3
Vauva ei ollu ihan samaa mieltä kuvan otosta :D


Ja mitä vielä tohon onnellisuuteen tulee, niin mun mielestä arki on vaan helpottanut vauvan tulon myötä. Vaikka onkin paljon enemmän hommaa, niin musta on ihanaa kun päivät ei enään matele. Mä yleensä herään poikien kanssa ja aamut onkin ehkä kiireisintä aikaa. Vauvan syöttöä, vaippojen vaihtoa, päivävaatteisiin pukemista, Kaapolle aamupalaa, vauvalle uudet päivävaatteet yleensä kun puklaa ja sit kahvinjuonti. Silti tää on ihanaa, ja en todellakaan olis uskonut olevani näin iloinen ja aikaansaava.

Huomenna meillä on ohjelmassa hyönteisverkkojen osto ja asennus ikkunoihin, imurointi ja moppaus ja poikien kanssa ulkoilua. Eli huominenkin tulee menemään hujauksessa.

Elämä on vaan ihanaa!

<3: Jemppu